Anelen. Usko minua, anna kertoa omani. Sanani, jotka välillä kaikuvat tyhjää.
Kaunis tasapainottomuus. Liikkumaton on sinusta minuun syntynyt jää.
Miksi. Epäilisin kertoa. Epäilisin olla peili. Rikki mennyt teeskentely. Miksi teeskentelisin edes?
Kun loppuu häviäminen. Ei ollutkaan mitään hävittävää. Joskus ajattelin niin. Enää en. Minulla ei ole hävittävää.
En aio vertailla. Ei, en tahdo tehdä niin. Vaikka savunharmaa myrkky suoniasi ahdistaa. Sinulla oli kaikki, kaikki väärin. Kaikki nyt. Surukin taakse jää. Minun suruni hukkui jo. Aikoja sitten ja tahdon kertoa että totuus on tämä. Kirjoitan sen ihollesi. Iholleni rikon tietä. Anna minun kertoa.
Kasvoissani tunnen kipua. Hymyni heijastaa onnea. Onnea sinulle. Kipuni kaarteet pehmeät reunat. En tunne kuin aavikon verran kiintymistä. Vain anteeksiantoa.
Sinulle ja sinun ihon koskettajalle. Väistä katsetta kun hymyilen. Peitä korvasi kun puhun.
Muutu kiveksi kun tunnen ihon. Älä huomaa kuinka puren huuleni rikki. Älä ihoani jota kynsin.
Älä keuhkojani joita turmelen hiljalleen.
Pidän sinusta. Sinun ei tulisi kantaa kammioissasi mitään. Ole onnellinen. Hymyilen silloin sinulle.
Olen aina täällä. Loppujen lopuksi.