On mukavaa kun välitetään kovasti. Vaikka epäilen suuresti takana seisovia totuuksianne.
mutta, tiedän. Kuopio on pieni paikka. Ihmisiä on liian vähän. En tiedä...
Kiitollisena kuuntelen kyllä, mutten halua yksityis elämääni riepoteltavaksi muille tuntemattomille. Ettei tule sitten outoja sanoja, jotka hämmentävät itseäni enemmän.
Minä tahtoisin olla juuri nyt rauhassa. Ja korvat ummessa.
Ottakaa oma elämä käteenne, jupiskaa keskenänne. Minä en halua kuulla muilta ihmisiltä mitä teen elämälläni. Tai surkutteluja. Tai onnitteluja. En yhtikäs mitään.
Jos tuntuu ettei millään pysty puhumaan omista asioista muille ihmisille.
Niin miettikää, onko se oikeasti niin kannattavaa. Jos seuraavaksi sanon, minun on paha olla.
Niin en halua kuulla sitä, että joo, no sinulla on siihen syy. Lässyn lässyn.
Ja vierailta ihmisiltä. Minä tiedän kenelle olen puhunut. Niihin lukeutuu sydänystäväni. Eivätkä sydänystäväni kerro asioitani muille. Sittenon näköjään nämä muut, jotka eivät ajattele luultavasti mitään.
Mutta se on kiva että Kuopio tietää kuka olen.
Kiitos paljon. <3