IRC-Galleria

Hiljaisuus huusi päässäni tai pikemminkin surisi, päässäni surisi, kuin sinne olisi eksynyt ampiainen. Kaaduin maahan, se sattui mutten itkenyt en jaksanut enää, luovutin, olin luuseri, siedin kuolla pois kuluttamasta tätä maata. Polviini koski, ne vuosivat verta, mutten jaksanut välittää, kävin makaamaan siihen keskelle tietä, tunsin sen kuumuuden selässäni. Hengitykseni kävi raskaaksi, silmiäni koski, vapisin ja hikoilin, samalla mietin hiljaa mielessäni “tätäkö on kuoleminen, näinkö helppoa se on?” Nousin istumaan ja katselin ympärilleni, kenties viimeisen kerran, katseeni osui johonkin tien reunassa ja tuhahdin “paskat, mä lähden kotiin.”

hän on: Kamala Vahinko.

"Minulla on monenlaisia ystäviä! Näkymättömiä, peukalonpituisia, kahdeksanraajaisia.. ja jopa ihmisiä!"

Olotila: Haikea, haluaisin takaisin sinne, kaikkien tyyppien luo.

Olin Lieksassa ja miut tapettii kylpyammeeseen.

Jo tunti hereillä :D

If there is someone you don´t like you don´t need to say hello

Pakkaus onnistuneesti tehty =)

Oikeesti voisko joku huomenna tulla auttamaan minuu pakkaamisessa? Ku mie en osaa.. Siis JOS tuliaiset kiinnostaa ;)