Jännä homma tuo unihäiriö. Ja kun minulla se näyttää sattuvan kohdalle aina kun sen ei pitäisi.
Toisaalta, koskapa sen pitäisikään?
Noh, jokatapauksessa, en saa unta. Ei ole pahemmin mitään tekemistä. Joten ajattelin siis jauhaa paskaa tässä itsekseni. Tuskin tätä kovin moni lukee, joten turha puhua mistään järkevästä.
Olen viime aikoina käynyt myöhään kävelyillä. Tai, no, siinä 10-12 aikaväillä... Ja viime aikoina tarkoittaen, eilen ja toissapäivänä.
Pelkään pimeää. Jännä homma, mutta kyllä. Pelkään pimeää. Olen kuin lapsi. Tuntemattoman pelko on ihmisille vain luonnollista, mutta pimeän pelosta päästään usein hyvinkin aikaisin. Tämä pelkoni oli paljon, paljon pahempi kun olin vielä pieni. Nukuin kaikki yöt valot päällä, enkä suostunut sammuttamaan niitä. Jos äitini pakotti minut näin tekemään, menin heti laittamaan ne takaisin päälle.
Miksi pelkään pimeää? Vilkas mielikuvitus. Ajattelen pahinta. Mitä siellä voisi olla. Mitä se joka siellä voisi olla voisi tehdä. Tehdä minulle.
Olen siis pelkuri, sekä epälooginen ihminen. Tiedän että siellä ei ole mitään. Mutta silti pelkään.
Pelko on outoa. Pelkään monia asioita. Mutta silti minua pidetään rohkeana ihmisenä. Sosiaalisesti, ehkäpä. Mutta osoita minua aseella, pakoita minut korkeaan paikkaan, näytä minulle outo varjo..
Huhhuh.
No, tulipa tuosta reilusti tekstiä. Enpä sitten tiedä mistä muusta kirjoittaa.
Ah, ainiin.
Kirjoitan paljon. En suomeksi, mutta englanniksi. Joten en ole kaikista sulavin kirjoittaja, näin suomeksi. Joten, tämä päiväkirjan rustaaminen on hyvää harjoitusta. Antakaa kommenttia jos tätä luette. Siis kirjoituksestani.
Olenko maininnut että oletan ja uskon että vähintään 90% maailman populaatiosta ovat idiootteja?
En tiedä olenko osa enemmistöä vai vähemmistöä.
Meh. Make the best of the worst and bite the bullet.
Koitan nukkua. Jos en onnistu, keitän sumpit.
-J.P
Quote of the Day: "It's never just a game when you're winning." -George Carlin