IRC-Galleria

Luomuvanhempi
Uskot, että lapsen kanssa pärjää, kun on oma itsensä ja tekee asiat sekä vaistonvaraisesti että luonnonmukaisesti. Onnellinen lapsuus ei mielestäsi ole kiinni materiasta, tärkeämpää on vanhemman aito läsnäolo. Tätä filosofiaa haluat väittää lapselle myös kulutusvalinnoissasi.

Hyvät puolet: lapsi oppii moniarvoiseksi.
Huonot puolet: joskus olisi kiva leikkiä legoilla käpylehmien sijaan.


http://poll.mederra.com/testit/millainen-vanhempi-olet


Notta perkele, mun lapsihan leegoilla leikkii, jos se musta kiinni on.

"Siinä vaiheessa kun istuu non-stoppina koneen ääressä ja jatkuvasti päivittelee tuskastuneena travianin sivuja jotta pääsee tekemään seuraavan asian, tietää että voisi lopettaa."

The Prophet - This Fucked Up Sound
(Thunderdome XIV)

(ei osaa kirjoittaa... XIV eikä IIV...)

Törmäsin taas islaminuskon aiheeseen nimeltä "kunniamurha". Mitä kunniallista siinä on, että surmaa oman tyttärensä, tai sisarensa? Miten jumala voi olla "armollinen" jos hän vaatii tällaista? Törmäsin myös videoon jossa oli Irakista, ja siellä vallitsevasta uskonsodasta Siiojen ja Sunnien kesken. Sunnien jättämä tappouhkaus-kirje oli allekirjoitettu "armollisen allahin nimeen". "Jos et lähde täältä, tapamme sinut, perheesi, ja lähisukulaisesi." Itse ymmärtäisin armollisuuden tarkoittavan sitä että naapurin annetaan uskoa mihin lystää. Miten kukaan ihminen voi kuvitella, että hän voisi tuomita jumalan puolesta?

Ja jos muslimien pitää tulla tänne, niin miksi sitten oma tytär pitää surmata, jos hän heilastelee ei-muslimin kanssa? Miksei sitä voi jäädä perheinensä sinne missä moinen riski on minimaalinen? Kaksinaismoraali tuossakin loistaa siinä, että "länsimaalaista kulttuuria" kartetaan viimeiseen asti, mutta länsimaalaisen kulttuurin tuotteet kyllä omaksutaan ongelmitta.

Miksi muslimien pitää olla niin sairaita ja väkivaltaisia?

"It's rather astonishing how the world has changed over twelve years... I still remember clearly how excited my uncle was, when he bought a computer-magazine which contained CD with an update to an application/a game he favored."

"Siinä vaiheessa kun itse ei suhtaudu asiaan(/suhteeseen) hirveämmin seksistisesti, se saa kaikki "vaan pillun perässä"-kommentoijat näyttämään perversseiltä..."

"Mulla on nykyään melko useesti kaiken näköistä kinaa mun poikaystävän kanssa. Olen jo pidemmän aikaa ajatellu tehdä jonku hauska pikku yllätyksen, ja tavallaan anteeksi pyyntönä.. koska vika on ollu paljon myös minussa.. Meidän on pakko parantaa välejä.. mut en millää keksi miten mitä voisi tehdä ,, en siis yhtään keksi. joten tuli mieleen et laitan tänne ja kysyn teiltä järkeviä neuvoja ja vinkkejä .. yllätksen ei tarvisi olla mikään järkyttävä mutta mukava sellainen mistä pojat voisi tykätä.."


Hellittelytuokio ilman suurempia keskusteluja. Ja opettele antamaan periksi sopivasti, tai olemaan välittämättä joistain pikkujutuista.

"Joka asiasta nipottaminen" on pahinta mitä voi suhteelleen tehdä. Asioista voi ja kannattaa keskustella, mutta valittaminen ei ole sitä. Ja keskustellessa kannattaa pitää huoli siitä, että oma äänensävy saatika lausesisältö ei ole millään tavalla edes alentava. Eräs keino antaa negatiivista palautetta on alentuva äänensävy + elekieli. Joskus toimii, joskus ei.

Ja jos toisella pettää kontrolli, että ärähtää takaisin ilman selkeää provokaatiota, niin kannattaa punnita että josko toinen hermostui vain hetkellisesti vai kunnolla. Jos hetkellisesti, niin kannattaa koettaa jatkaa keskustelua varovaisesti. Mutta jos kunnolla niin "kertaluontoisena" vahinkona tapahtuessa voi olla hyväksi yrittää myöhemmin uudelleen. Jatkuvana reagointitapana se on vakavan keskustelun aika, koska silloin toinen ei ole kiinnostunut pysyvästä suhteesta, tai yrittää alistaa sinut. Kaikilla meistä on vikamme, mutta jos oman puolison kanssa niistä ei suostu keskustelemaan, niin silloin on aika pahasta asennevammasta kyse. Ja karkeana yleistyksenä, jos toinen ei jousta suhteessa yhtään, niin suhde ei kestä kauaa, tai toinen alistuu joustamaan "liikaa" jotta suhde kestää.

Ja kompromisseja kannattaa pohtia aina. Esimerkiksi, jos toiselle imuroiminen on mieletön taakka kun taas "unohtuneet roskat ja astiat" pitkin poikin tulee kerättyä lähes automaattisesti, mutta toiselle vuorostaan roskien vieminen roskikseen asti ja astioiden koneeseen vienti on ylitsevuotava rasite kun taas imurointi menee kuin itsestään, niin sen sijaan että kummatkin kitisee ja valittaa siitä että toinen ei tee, niin eikö kompromissi ole suhteellisen yksinkertainen ratkaisu tässä tilanteessa? Toinen keskittyy pöytien putsaamiseen, kun taas toinen lattian. (harmi kun en tajunnut tuota riittävän ajoissa)

"Ja yhä useammassa perheessä annetaan lasten maistella alkoholia ja tupakkaa jo lapsena, ja siitähän ne ongelmat sitten alkavat."


Ite opin alkoholin käytön äidiltäni, äitini kanssa. Ja en oo kertaakaan sammunu ojanpohjalle ryyppyreissulla. Kiitos niiden väkevien paukkujen, joista minulle "huvin vuoksi" tarjottiin maistiaisia pienenä, en juurikaan välittänyt alkoholista. Tosin, jo ~10v asti alkoholinkäyttöni oli "maistanpa sun siideriä"-tasolla äidin valvovan silmän alla. "Maistaa saat", sanoi äitini.

Ja huomion arvoista on myös, että jonnekkin 15-16 ikävuoteen asti oli kotiintulo-ajat, joita kanssa noudatettiin. Joskus 13-14 ikäseks asti kello 21.00, siitä eteenpäin 22.00, kunnes äitini ymmärsi että olen jo riittävän vanha/kykenevä huolehtimaan itsestäni myös myöhempään kellonaikaan.

Sekä äitini toistuvasti muistutti lupauksestaan että saan 500 markkaa (mikä oli silloin iso summa), mikäli en polta tupakkaa ennenkuin täytän 18v, sen lisäksi että kaikki sukulaiseni, mukaanlukien myös tupakoivat, sanoivat että tupakka on myrkkyä josta kannattaa pysyä kaukana. Sama ajatus oli aluksi alkoholin kanssa (miinus maistelut), mutta sen osalta aikataulu ei oikein pitänyt, vaikka rimaa alennettiin yhdessä vaiheessa 16 ikävuoteen. Sekä kaikki sukulaiseni myös opettivat asennettansa voimakkaan alkoholin käyttön suhteen, mikä on aina ollut kielteinen. Siinä mielessä olen (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) "samasta puusta veistetty", että lärvit tulee vedettyä vain, jos itsehillintä pettää ja typeryys ottaa vallan.

Eli, jos oikeasti haluat, että lapsesi ei ole kuin "juosten kustu", niin sen sijaat että kiellät joka asiassa, niin kannusta ja opeta.

Ps. En ole koskaan polttanut vakituisesti. Joskus kännipäissään tuli poltettua 19 vanhasta lähtien, yhteensä noin 2-3 askia noin 5v aikana.

Kuten erääseen paikkaan kirjoitin...

"Jos on vakituinen niin voi pitää päänsä kiinni siitä miten turha kapistus kondomi mukamas on. Tällaiset pässit ei tajua sitä että ruokkivat "vitut kortsusta irtosuhteissa!"-meininkiä, kun tämän asenteen kannattajat eivät kuitenkaan tajua mistään mitään. Huomaa: Kaikki sukupuolitaudit eivät ole parannettavissa. Tutustu niihin tauteihin, ja jostain kumman syystä asenteesi kondomia kohtaan voi muuttua.

Se miten "vaisua, laimeeta, perseestä" tms. seksi on kumin kanssa, on vain asennekysymys - jos ei ole oikeasti ongelmia kumien kanssa (vehkeen koko, muoto, allergiat tms). Totta on, että se saattaa pahimmillaan jopa estää orgasmin saannin (miehellä), mutta ennemmin heitän lastin toisen rinnoille, kuin että hankin sukupuolitaudin - jos se itse orgasmi sattuu olemaan niin tärkeä juuri silloin."

Kuten eräälle sanoin...

"En jaksanu enää Annaa, kun oon niin heikko."

Enempiä on turha multa kysellä, kun en kerro. On asioita joita vain minun ja toisen osapuolen tulee tietää, ei kenenkään muun.


Kuunnelkaa Queeniä.