Ja päivä alkaa I:llä. Eräs "ohikulkija" täällä galleriassa kommentoi Rekun kuvaa, niin takaisin kirjoittaessa tuppas vetisyttään. Noh, jo oli aikakin, en oo itkeny pitkään aikaan... Sielu kaipaa puhdistusta.
Oon joskus miettiny, että miten voisin pyytää Rekulta anteeks niitä ilkeyksiä mitä nuoruuden typeryyttä tuli tehtyä joskus (mutta onneks harvoin), ja miten voisin kiittää sitä siitä onnesta ja ilosta, minkä se anto.
Ratkaisu oli loppujen lopuks yksinkertainen:
Kiitoksena siitä, seuraava koira jonka otan, niin pidän siitä parempaa huolta, ja osoitan sitä kohtaa enemmän rakkautta. Lisäksi, pyrin parantamaan asennettani elämää, ja muita eläviä kohtaan.
Tämä ajatus on vanhaa perua, satun vain kirjoittamaan siitä nyt.