IRC-Galleria

aa jäin kotiin ku on hiukan huono olo

aa jäin kotiin ku on hiukan huono olo

aaaaaaaaaaaa kuolen

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa kuolkaa

hoho tein isille 4leipää ja teetä : ) JA BANAANIN LAITOIN KO SE TARJOTIN NÄYTTI NII TYHJÄLT :__D
kakkupohjaa ei ollu ja kahvisuodatinpussit oli loppu

hoho 45min päästä lähtö ja viiiidelt mira tulee meille hohoho

aaaa kettu

Silloin ilmestyi kettu näyttämölle.
- Hyvää päivää, sanoi kettu.
- Hyvää pävää, vastasi kohteliaasti pikku prinssi, joka kääntyi katsomaan,
mutta ei nähnyt mitään.
- Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta . . .
- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi? Olet hyvin sievä . . .

- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen . . .
- En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.
- Ai! anteeksi, sanoi pikku prinssi.
Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Sinä et ole täältä kotoisin, kettu sanoi. Mitä sinä etsit?
- Minä etsin ihmisiä, pikku prinssi vastasi. Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Ihmisillä, kattu sanoi, on pyssyt ja he metsästävät. Se on hyvin harmillista.
He kasvattavat myös kanoja. Se on heidän ainoa hyvä puolensa. Haetko sinä kanoja?

- En, sanoi pikku prinssi. Minä haen ystäviä. Mutta mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Se on aivan liian unohdettu käsite, sanoi kettu. Kesyttää on sama kuin "solmia siteitä . . ."
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, kettu sanoi. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen
pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua.
Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen
kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme.
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa . . .

- Alan ymmärtää, sanoi pikku prinssi. On eräs kukka . . .
luulen, että se on kesyttänyt minut . . .
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista . . .
- Oi! mutta ei se ole maan päällä, pikku prinssi sanoi.
Kettu vaikutti uteliaalta:
- Jollain toisella tähdelläkö?
- Niin.
- Onko silläkin tähdellä metsästäjiä?
- Ei.
- Sehän on mielenkiintoista. Entä kanoja?
- Ei.
- Mikään ei ole täydellistä, kettu huokaisi.

Mutta sitten se palasi asiaansa.
- Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua.
Kaikki kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen.
Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi.
Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut.
Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään.
Sinun askeleesi kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto.
Ja katso!
Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta.
Vehnäpellot ovat minulle yhdentekeviä. Ja se on murheellista!
Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut!
Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta.
Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa . . .

Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä . . . kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa.
Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi.
Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään.
He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä,
niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi.
Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta.
Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.
Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi . . .

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu.
Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen.
Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua
ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä,
en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni . . .
Täytyy olla perinteitä
- Mikä on perinne? kysyi pikku prinssi.
- Se on myös aivan liiaksi unohdettu käsite, kettu sanoi.
Sen ansiosta on jokun päivä toisenlainen kuin muut, jokin tunti erilainen kuin toiset.
Metsästäjilläkin esimerkiksi on eräs perinne. He tanssivat joka torstai kylän tyttöjen kanssa.
Ja se tekee torstaista ihanan päivän! Voin käyskennellä viinitarhoille saakka.
Jos metsästäjät tanssisivat milloin vain, olisivat kaikki päivät samanlaisia,
eikä minulla olisi koskaan vapaahetkiä.

Niimpä pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi . . .! Kuinka tulenkaan itkemään.
- Se on oma syysi, sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa,
mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut . . .
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään!
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kullankeltaisen värin.
Ja se lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja.
Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa.
Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään,
hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään.
Te olette samanlaisia kuin minun kettuni oli aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu,
samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni,
ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla
Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te.
Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut.
Koska juuri sille tein tuulensuojan.
Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten,
että kukka saisi nähdä perhosia).
Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin.
Koska juuri se on minun ruusuni.

Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi, hän sanoi . . .
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.




Ja ruohikossa maaten hän itki.


lalalalaa oli tylsää ja siks en ottanu vaa pientä pätkää koska koko luku on ihana
ei kukaan tota kukaan kyl lue mut halusin sen silti kirjottaa

HALUUN ET MUN MERKINTÖJÄ KOMMENTOIDAAN!

oon isil ja join mun loput lonkut ja jtn isän vodkaa ja rommii vähä
: <



ja ruohikossa maaten hän itki.

I kissed a girl just to try it
I hope my boyfriend don't mind it
It felt so wrong


aaaa luin junassa loppuun
10 pientä neekeripoikaa
ja luin pikku prinssin
ja alotin yht kirjaa


Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen.









Ja ruohikossa maaten hän itki.

ku olin nousee junasta
nii joku mies tuli ravintolavaunusta
se oli aik kujalla ja rupes selittää
et onko kukaa sanonu et näytän ihan
elvikselt

repesin sille ja se selitti et mun hymy tekee sen et näytän silt
ja et mun pitäs ottaa mun huulikorut pois :__D