Tie kohtalon se hänet johti,
seikkailuun vaaralliseen, Ei ollut maailma etukäteen kertonut
Mitä oli tulevaisuuden varalle suunnitellut..
Saattoi heidät yhteen, auringon ja
kuutamon alle vaeltamaan,
toisistaan vastuseen,
rakkauteen ikiaikaiseen.
"Miksi, miksi??"
Nyt vain susi täysikuuta ulvoo,
kadotettua rakkauttaan tähti taivaan alla,
Toivoen toista pian palaavaksi,
toivoen kaipuunsa kulkevan tuulen lailla,
rakkaansa luokse.
Susi ulvoo kuutamolle kyynel
silmässään, tahtoo kertoa kaipuutaan:
"Minä kutsun, vastaathan?"
Hiljaiseen talviyöhön sekoittuen, vastaa
ystävä kaukainen:
"Tulen takaisin ystäväni, jaksathan
Matkani odottaa?
Sinua tahdon aina rakastaa.."