IRC-Galleria

Herttinen, volume kolme. ...joo oikeesti tää pitäis tehdä viidestätoista ihmisestä, mä tein ny kolmestatoista ku kerta on kolmas rundi menos.

1. Listaa asioita 13 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et uskalla.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne. Nauttikaamme mahdollisista väärinkäsityksistä.

01. En usko että pystyisin ikinä olemaan sulle vihainen. On hienoa sanoa että ei olla pelkästään nettituttuja, nyt kun tapasin sut oikeesti. Pelkäsin ettet tykkäis musta oikeessa elämässä, tai että olisit erilainen. Mut et sä ollu. Ehkä pikkusen hiljasempi, mutta saattoihan se johtua siitäkin että tavattiin ekaa kertaa IRL. Toivon oikeesti että tutustutaan vielä paremmin ja voidaan joskus molemmat sanoa olevamme tärkeitä toisillemme. Sun seura oli ihmeellisen rauhottavaa, tuntu kun huolet olis painunu kaappiin siks aikaa kun olit lähellä. Toivottavasti nähdään pian uudestaan, on ikävä.

02. Voi että. Mä oon huolissani susta. En halua että sä poltat ittes kokonaan loppuun – oon oppinu tuntemaan sut ihmisenä joka tykkää tehdä ja mennä ja olla osallisena, ja ajatus siitä että sä et jaksais tehdä mitään on jotenkin... Pelottava. En osaa kuvitella että sä et jaksais nauraa ja olla ilonen ja tehdä kaikkea kivaa. Haluaisin pitää susta huolta, mutten oikeen osaa. Yritä pärjätä, ja kerro mulle jos jotain on vialla, joohan? Mä haluan auttaa.

03. Miksköhän sä oot tässä listassa? En ees tunne sua kunnolla, tavattiin ihan hetki sitten. Jostain syystä tykästyin suhun hirveesti heti, oot hirmu kiva ja kiltti mulle. Ajattelin eka että pelästytin sut, ja se oli aika masentava ajatus – haluaisin oikeesti oppia tuntemaan sut paremmin, mutten halua tunkeilla tai mitään. Aika näyttää voidaanko joskus sanoa olevamme oikeesti ystäviä. Toivon että voidaan.

04. Taidan oppia tuntemaan sut paremmin lähiaikoina, ja se on hauskaa. Se mitä sä sanoit kun viimeks nähtiin oli tosi kivaa, se hämmens mua ja pelottiki vähän, mut oli silti kivaa. En oo tottunu siihen että ihmiset haluaa oppia tuntemaan mut, yleensä mä olen se joka tahtoo tietää enemmän. Mä pidän susta, mutta se että sä kerroit yksityisasioita ihmisestä jolla mä uskon olevan jonkinlainen sitoutumiskammo ja vähintäänki kykenemättömyys luottamaan helposti – mä en pitäny siitä. Sä taidat tuntea sen ihmisen paremmin kun mä, joten sun pitäis tietää ettei se tykkäis sellasesta. En halua että sä ylpeilet sillä että tunnet sen ihmisen, koska mä haluan oppia tuntemaan hänet ihan itse, haluan että hän luottaa muhun ihan mun oman luonteen ja omien arvojen takia vielä joskus. Joten ole kiltti – ei enempää muiden yksityisasioita. Se ahdisti mua. Mutta toivottavasti nähdään taas pian.

05. Mä en tiedä mitä ajattelisin susta. Ärsytät mua, ja taidan olla jollain asteella ihastunutkin suhun kuitenkin. Joskus ainakin olin, riuduin kun sä olit vielä ainakin sillon ihan täys hetero ja mä tykkäsin susta kauheesti. Ja se näky kaikille muille – ehkä sullekin, en tiedä. Mulle oli uutta koko se touhu, se että oltiin niin läheisiä. Mut vaikka me ollaan nykyään fyysisesti läheisempiä kun ennen – suudellaan jne – musta tuntuu että henkisesti meidän välissä on jotain. Ja musta se jokin tuntuu paksulta ja läpipääsemättömältä. Enkä tykkää siitä.

06. Valehtelija valehtelija valehtelija. Mä en tiedä mitä tunnen sua kohtaan, sä pistit kaiken sekasin – en tiedä mitä tunnen KETÄÄN kohtaan, en kestä sitä! En tiedä edes pitäiskö mun syyttää sua siitä vai ei! Mitä mä teen, sä autoit mua elämässä eteenpäin, nyt sä et oo enää ohjaamassa mua. Mä haluan meidän välit entiselleen, mä haluan että kaikki on niinkun ennen, ennen sitä typerää virhettä johon mä itse sitä edes tajuamatta huijasin sut. Ja silti mulla olis aihetta syyttää sua siitäkin. Mä menetin ystävän silloin. Kaks ystävää. Miksei kaikki oo niinkun ennen? Auta mua, mä en ymmärrä tätä maailmaa enää. Mä en ymmärrä omaa sydäntäni.

07. Voi kettu... Sä olet kanssa osasyy siihen että mun maailma ja sydän on sekasin. Luulin että välitit. Sit luulin että et välitä. Sit luulin taas että välität. Ja sit osotit, että Hän on sulle tärkeempi kun mä. Me ollaan tunnettu hei sentään jo vuos – te ootte tuntenu pari kuukautta. Miks mä edes vetoan siihen? Tiedän ettei sillä oo mitään väliä, et sä tunne mua yhtään paremmin kun Hänet, oletan. ...se on kamala ajatus. Ettet sä tunne mua. Koska mä en tiedä tunnenko mä sua ollenkaan.

08. Mitä mä teen sun kanssa? Mä en enää tiedä mitään mun tunteista sua kohtaan. Voisin sanoa etten oo koskaan tuntenu näin ketään kohtaan, ja se olis totta, mutta sä ottaisit sen väärin. Mä en siedä sua. Ja silti mä rakastan sua. Mä en kestä sun seuraa, enkä ilman sua. Sä autoit mua. Mä elin niin syvällä varjoissa etten tiennyt mitä teen, olin putoomassa, reunalla, sit sä tulit. Jossain vaiheessa mä horjuin ja meinasin pudota – sä pidit mun kädestä kiinni ja sanoit ettei oo hätää, mä pysyn pinnalla, sä pidät mut ylhäällä. Nyt se ei enää tunnu samalta. Ihan kun sä yrittäisit työntää mut siltä reunalta alas. Mä putoan uudestaan, mut mä en usko että sä otat mun kädestä kiinni tällä kerralla ja sanot että kaikki on hyvin, sä suojelet ja lohdutat. Mitä mä voin tehdä että sä tykkäisit musta taas? Mä haluan olla sulle muutakin kun turhake. Sä saat olla mulle niin ilkeä kun haluat, sitä vartenhan mä sun elämässä taidan olla – mä oon stressilelu. Pura muhun paha olos. Mutta kerro, mitä sä haluat musta? Joskus sanoit että saat multa lohtua, ja kun mä yritin lohduttaa sua, sä työnsit mut pois. Mitä ihmettä mun täytyy tehdä ollakseni tarpeeksi hyvä? ...mä kaipaan sua. Tuu takas mun elämään sellasena kun olit ennen, mä kaipaan sitä lämpöä ja turvaa ja hellyyttä jota sä osoitit mulle, enemmän kun kukaan koskaan, vaikket ees rakastanut mua. Tuu takasin. Mä pelkään sua. Mä pelkään sua niin hirveesti.

09. Mitä IHMETTÄ sä haluat musta. Haluatsä musta huoran? Jonkun pienen lemmikin, sellasen jota saa vähän paiskoa pitkin seiniä ja purra sillon ku vituttaa? Koska mä en aio olla sitä sulle, mä voisin olla sitä vain yhdelle ihmiselle, etkä se ole sä. Sanoit että rakastat mua, muistatko? Miten sä luulet että mä voisin luottaa niihin sanoihin kun sä et tule itse mulle puhumaan, sä et soita, et tekstaa, ja vieläpä rakastat toista, osoitat rakastavasi sitä kusipäätä etkä mua. Mä oon alkanu pelätä suakin. Mä tekisin sun takia paljon, mutta tekisitkö sä loppupeleissä mun takia mitään? Veikkaan ettet. Sä perääntyisit tai auttaisit toista. Mä en ole huora.

10. Mulle tulee paha olo jo vaan sun naaman näkemisestä. Sun pissismäisen olemuksen joka on niin paljon kaikkia muita korkeemmalla, kaikkien muiden yläpuolella, mun yläpuolella jopa niin paljon ettet voi edes puhua mulle. Se on julmaa, sä olet julma, sä kohtelet mua niinku roskaa ja se pirstoo mua sisältä vaikket sä, tai kukaan muukaan, näe sitä. Voi, jos mä saisin takasin sen mitä tapahtui kolme vuotta sitten... Mä ottaisin sen takas. Mä pitäisin kiinni susta. Mä kaipaan meidän yhteisiä kävelylenkkejä, sitä kun istuttiin teillä vaan kattomassa telkkaria ja syömässä, sitä kun saatettiin kävellä koulun pihalla käsi kädessä ilman ketään muuta. Mua alkaa itkettää tän kirjottaminen. Mä kaipaan sua. Mä kaipaan sua niin paljon. Vaikka mä tiedän ettet sä nykyään enää ole ihminen jonka kanssa mä voisin olla, ja tiedän että sun paikan on ottanut joku parempi, joku joka ei hylkäis mua, mä kaipaan sua.

11. Mua... Mua pelottaa. En halua menettää sua. Mut mua pelottaa että syksyllä, kun mennään lukioon ja eri kouluihin, meidän yhteydenpito ehtyy. Oot mulle niin tärkeä, en tahdo menettää sua. Pelkään oikeasti että tulee joku ja ottaa mun paikkani sun vierellä, sua lähellä. Tahtoisin aina olla se jonka kanssa sä katsot tietyssä asennossa leffaa tai pelaat tai mitä vaan, tahtoisin olla se jonka hiuksia sä pörrötät ja joka saa kiljua ettei saa ja ää yhyy. Tahtoisin olla se jota sä kiusaat vaan siks että tykkäät musta, koska niinhän sä teet, ne? En halua että meidän välit viilenee. Tahdon aina olla yhdessä. ...mutta se on kai mahdotonta. Yritäthän säkin pitää musta kiinni?

12. Miksi sä teit niin? Miksi? Mitä pahaa mä olin tehnyt sulle? Sun veljesi kuolema oli mun syytä, mä tiedän sen, mä tiedän että tapoin hänet, mutta... Mä en tehnyt sitä tarkoituksella. Vaikka sä et koskaan varmaan tätä lue tai tiedä että mä ajattelen näin, mä olen pahoillani siitä. Siitä että hän kuoli. Mutta mä rakastin sun veljeäsi, haluaisin että sä tiedät sen. Ja haluaisin että sä tietäisit myös, että mä rakastin sua. Aina, niiden koko helvetin kolmen vuoden ajan kun te kidutitte mua ja muokkasitte mun luonteen täksi mitä mä olen nyt, aina mä rakastin sua. Sulla oli oma paikkasi mun sydämessä, mut nyt se on tyhjä, ja aina välillä siihen sattuu. Siihen pieneen koloon jossa sulla oli pesä. Sä tiesit mitä piti tehdä että mua saa satutettua, sä tiesit mitä piti tehdä että mut sai iloiseksi. Sä tunsit mut – vai tunsitko sittenkään? Mä en kuitenkaan vois ikinä antaa sulle, tai muillekaan, anteeksi. Te teitte musta tälläisen mitä mä oon, teidän takia mä pelkään kaikkia ja vaikutan läheisriippuvaiselta vaikken ikinä vois olla kenestäkään riippuvainen koska pelkään liikaa että menetän. Ainoa mitä mä haluaisin tietää: miksi?

13. Mä en tunne sua. En tiedä opinko koskaan tuntemaan. Mutta sä oot taas yks niistä ihmisistä jotka haluaisin oikeesti oppia tuntemaan – veikkaan että sä oot saanu sietää paljon paskaa elämäs aikana, jostain syystä sä vaikutat siltä, mutten kyllä ikinä sanois sitä sulle suoraan. Se ei ollu loukkaus, sä vaan vaikutat... Vahvemmalta kun monet ihmiset. Oot hassu, tykkään susta. Toivon että joskus voin sanoa, ”mä tunnen *henkilö y*n”. Olisin ylpeä jos voisin. Odotan todella seuraavaa kertaa kun nähdään, sulle oli ihanan helppo puhua livenä.