IRC-Galleria

Sitä tää päivä on todellakin.. Tulin yhdeksältä,puol kymmenen lähdin pyöriin keskustassa,kymmenestä tähän hetkeen istunu koneella perse puutuneena eikä mitään tekemistä oo mailla eikä halmeilla.. Aamu oli ihana:) Karanteenista ollaan jo hukan höllätty kun en enään yski jatkuvasti. Kikin vinkuminen kuullosti jotenkin yli-ärsyttävältä ja kun sitä komensin hiukan kovemmin,laittoi häntänsä koipienväliin ja luimisti korvat. En ymmärrä miks se pelkää niin paljon? Ihme tyttö kun joskus seisoo vain paikoillaan ja pitää häntää koipienvälissä kun aamuisin sählään siinä lähtömeiningeissä. Pitäisköhän sen kanssa alkaa opetteleen oikein ettei oo hätää vaikka äiti ramppaakin edestakaisin ja säheltää vai meneeköhän toi ohi? Kai se täytyy pyytää vaan omalle petille katselemaan ja kehua kun on siinä.. Jotenkin taas tuntuu etten saa sen elämää enempää paremmaks vaikka teen tän ajan puitteissa kaikkeni. En kestä katsella kun tyttö juoksee kauhuissaan karkuun kun kävelen kädet ylhäällä venytellen sitä kohti. Taas on häntä painettu ja korvat luimussa. AGRHH..