Uni loppu kesken ja tässä sitä ollaan ollaan..Kello olis soittanu ysiltä eikä koirakaan näytä vielä pirteältä. Yksinäisyysmasennusahdistusvitutus - kohtauksen myötä siis kulmaan tassuttelin ja lauloin valkeaa unelmaa.. Eka kerta kun laulelee selvinpäin. Ei näy miestä..En kyllä enään huutele perään. On missä on ja tule kun tulee. En jaksa ahdistua ja nostattaa verenpainettani sillä tänään. Kolvausoperaatio on loppusuoralla,sit pitäis mitata yleismittarilla että ne toimii,merkitä Nuorisopalveluiden eli Nupan omiksi tarroilla ja laittaa jokaiseen sellainen tarrasysteemi jolla pysyy kerällä ja on helpompi purkaa nopsaan kun ennen oli aina teippiä. Huomenna vois olla valmista.. Ihme kyllä,selkäkipua ei enään oo hirveesti tuntunu. Ehkä se pelästy kun meen lääkäriin ja lähti äkkiä pois..Kuka tietää.. Nyt aamupalameininkiä ja Mad Caddies.