Viimeiset lomapäivät ovat lähteneet käyntiin ja ajattelin yrittää viettää ne parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt nautin vielä Lonkero.Vodka lasillisia ja odottelen että koiranhoitaja ilmoittelis itsestään. Baarissa odottelee pari kaverii ja siskolla on bileet joihin olis tarkoitus mennä. Rakkausasiat ovat from ass. Kolmeen,tai oikeastaan neljään päivään ei ole hänestä kuulunut mitään enkä enään edes jaksa ilmoittaa omista kuvioistani. Kyllä hän soittaisi jos minun olemiseni kiinnostaa edes pätkääkään. Onhan elämässä tietenkin tärkeämpiäkin juttuja.
Kiki saa tuomion huomenna. Vien sen ihmiselle joka kiinnostui kuultuaan sen monivammaisuudesta. Ihmiset puhuvat jo lopettamisesta joka on loukannut minua syvästi sillä he eivät tiedä asian kokonaisuutta esim hyökkäyksen takaa. Enkä ajatellut luopua koirasta ennekö sen kanssa eläminen on mahdotonta. Kii on kuitenkin saanu 9kk parempaa elämää ja uuden mahdollisuuden olla koira. Minulta se lähtee tietenkin taivaaseen.
Mikäli ihmiset ovat oikeassa että kiki on niin kipeä että alkaa olla agressiivinen,on tietenkin aika luopua siitä,sillä olenhan luvannut "en anna sinun kärsiä" niinkuin annoin Eetu paran silloin viimeisen vuoden olla 3 jalkainen koira,sillä 13 vuoden yhteiselon loppuminen oli liian kammottava ajatus. Eikä sen viimeisen piikin näkeminen saanut minussa raktiota aikaiseksi,ei minkäännäköistä. Itkin vasta illalla kun olin laittamassa tapani mukaan iltapalaa eikä kukaan tullutkaan syömään. Eetu? Missä sinä olet?
Nyt tuli pieni suru..