Kävelin kasvot jäisinä tyhjän torin halki.
Tuijotan omia varpaitani,yrittäen suojautua kylmyydeltä.
Torin laidalla nostan katseeni,enkä olekaan yksin.
Edessäni horjuu menneen kesän muisto.
Hän tuijottaa minua silmiin.
Yrittää sanoa jotain.
Minä taistelen sääliä vastaan.
Olen voimaton.
Kuin elokuva muistoista,tartun hänen käteensä
Ja sanomatta mitään,talutan hänet bussipysäkille istumaan.
Hetkeä myöhemmin,olen matkalla sinne,
mistä juuri murtuneenä lähdin.
Kauniin aamun jälkeen,kuulen selkäni takaa
"kiitos". Nyt minun on taas mentävä.