Tämänhetkistä tilannetta on helvetin vaikee kirjoittaa tähän koska en itseään tiedä mitä oikein tapahtui? Koira oli päättänyt kaikessa viisaudessaan aloittaa iltaruokansa mustalla nahkalompakolla ja sen sisällöllä. Kerroin asiasta miehelle ja viesti "kun tulen kotiin,siellä ei ole koiraa". Otin siis repun,muutaman vaatteen,koiran pedin,ruokakipon sekä narun ja lähdettiin kohti turvallisempia vesiä. Avain jäi pöydälle. Nyt ollaan siis kodittomina ystävällisen ihmisen nurkassa ja viihdytään. Teiskoon pitäis soittaa ja pyytää että jos vaikka olis mahdollista jäädä hetkeksi. Toista vaihtoehto ei kai sit ole vielä.. Täytyy suunnitella. Ajatella asiaa usealta kannalta ja miettiä kahdesti ennenkö päättää.
23:00
Kokopäivän ollu ihan helvetin paha ahdistus.. Kävin armonkalliolla ja alkoi sataa ja pääsin iskän kyydissä takaisin. Sit koiran kans puuhastelua ja hengailua.
Täällä,paikassa x minne ympyrät ovat sulkeutuneet on ihan hyvä olla. Hieman ahdasta.. Täytyy soitta ex sulholle ja pyytää palvelusta. Ahtainta on mun sisällä,syvyyksissä.
Joku kiristää pantaa mun ympärillä ja hengittäminen käy yhä raskaammaksi.
Tahdon yhä vähemmän ja vähemmän yrittää.
Olen kai jälleen kuilun reunalla,kaikkeni antaneena ja yksin.
Vain hetkellisiä hahmoja ympärilläni,
kuin yksi köysi estämässä lopullista matkaa alas..
Olen kai vain väsynyt tähän kaikkeen.
Tuntuu etten ole saavuttanut vuoteen mitään.
Samat kadut jalkojeni alla.
Samat kasvot ympärilläni.
Pitäisi kai olla onnellinen,että olen tutussa ympäristössä.
Mukanani on uskollisin kaikista
vaikke sen elämä onkin loppusuoralla
enkä minä voi estää sitä.
Liikaa kipua,päivittäin,tahtoisin jo sulkea silmäni siltä
Unohtaa..
Kuitenkin on taisteltava,katsottava kortit loppuun asti.
Ja silti valmistauduttava,lopulliseen häviöön.