Väsyttää. Ei tee kuitenkaan yhtään mieli nukkua. Haluaisin soittaa musiikkia.. mutta en viitsi kun kämppis nukkuu. Kamalasti ajatuksia päässä. Kerroin taas menneisyydestäni töissä.. Joskus tuntuu että kun sanoo asioita ulos niin ei itsekkään ole uskoa niitä todeksi.
Huvittavaa kuinka kuitenkin kuinka sen jälkeen ihmisistä tuntuu että ne ymmärtää mua paremmin. Ei ne ymmärrä.
Taitaa olla kai parempi kokeilla tota sänkyä.. ;)
"Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa
Ikuisuus, yksi huokaus vain
yksi yö kuin koko elämä
tuoksussasi keväät tuhannet
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea"
-Tehosekoitin-
Jooh aika herkkää.. muttä sopii tähän nyt.