Voi jelämä. Luulis että tämä viikko menee hyvinkin hitaasti, mutta eih... tuntuu päivät loppuvan kesken, ja tekemistä riittää melkeinpä liikaakin. Saathana, mä taidan hoitaa sen viiniesittelyni koulussa juottamalla koko porukan känniin ja thät's it. Ei oikein jaksa keskittyä..
Mjhoh. Eikä siinä kaikki, viimeisen 2 viikkoa on ajatukset risteilly päässä niinku ohjukset. (Oho, AJATTELUA?)
Olisi vain niin helppoa, kun saisin tilaisuuden eräälle ihmiselle kertoa asioita, mutta ei se vain niin yksinkertaista ole. Mutta ehkä vain jos ei puhu mitään vähään aikaan, voi olla että pääsenkin vain helpolla, syntisen helpolla... Ei se niin hyvältä tunnu, mutta saattanee olla vain paras vaihtoehto.
On se elämä vaikiaa. Voi hitto että mä inhoan itteäni jossain asioissa niin aivan liikaa..