Minua ärsyttää...
Nimessäni: Se on kauheen tönks. Varsinkin sukunimi. Siitä saa helposti haukkumanimen, esim. Keppi, Kempping, tai ihan vaan Kemppi. Ilmotan aina kaikille ketkä alkaa kutsuun pelkällä sukunimellä et on mulla ihan nimikin.
Kasvoissani: Mulla on normaalia pidempi alaleuka, joten mun kasvot on enemmän neliömäiset kun ne muuten olis. Ja iho sellanen kuiva ja rasvanen, lievästi akneekin on. Silmät on ehkä hiukan pienet. Ja kompleksi kasvoissa on poskista punertava.
Vartalossani: No ketä ei oma kroppa jostain suunnasta ärsyttäs? Mua ärsyttää enemmänki mun vatsa ku ei oo niin kiintee ku haluisin, tosin se olis vaan jokailtasista vatsalihasliikkeistä kiinni. Käsivarret on isommat ku haluaisin, ja mulla on isot luut eli liian iso runko.
Luonteessani: No tää perhanan äkkipikasuus ja et oon helposti ärsytettävissä. Dramaattisuudenki vois pistää pois. Ja sit se et meen uusien ihmisten tai ihmisten ketä en oo nähny pitkään aikaan, kanssa lukkoon. En osaa yhtään small talkkia >: Ja et en tunnu ymmärtävän et oon
tyttö, ja että voin ihan rauhassa esim. kihartaa hiukseni tai meikata nätisti.
Vaatekaapissani: Siel on tosi tylsiä vaatteita. Yksvärisiä ja tosi yksinkertasia. Tarttisin piristystä sinnekki.
Kotonani: No perhanan ohuet seinät ja se etten vaan yksinkertasesti pääse oleen yksin missään. Joskus vaan tarvii niin hiljasta et ihan korviin sattuu.
Perheessäni: No tietty pikkuveli, mut seki melko lailla vaan koska se on teini. Ja sit mutsi, mut se johtuu siitä et mäki oon vielä teini.
Harrastuksissani: Se ettei sellasta varsinaisesti oo. Ja etten pysty sitoutuun jollekki kauheen pitkäks aikaa.
Lemmikissäni: Jos kumpikaan haluaa ravata edes takas mun huoneesta sisään ja ulos, ku tykkään pitää oven kiinni.
Kielenkäytössäni: Kirosanoja pääsee ehkä vähäsen liian usein. Ja alan änkyttään helposti.
Musiikkimaussani: Kulutan kaikki biisit loppuun samantein ku tykästyn niihin. Sit ei oo mitään kuunneltavaa.
Kotikaupungissani: Kaikki on jo nähty. Mut toisaalta tää on ihanan tuttu ja turvallinen.
Ruokavaliossani: Syön vähän, mut sit en kuitenkaan mitään kauheen terveellistä.
Naapureissani: ..Ei kai mitään valitettavaa.
Nykyisessä elämäntilanteessani: No tää kymppiluokka. Onhan tää tietty tosi hyvä juttu mulle, mut en mä oikeen tykkää myöntää et oon kymppiluokkalainen. Heti ilmeet muuttuu sellasiks "Aijjaa, eikö arvosanat riittäny kouluun?" ja "Hyh, tollanen ryönänuori.", ja sit pitää alkaa selittään et olis ne riittäny, vaik lukioon, mut se haku ja pälä pälä... Ja sit se etten saa aamusin persettä ylös sängystä et menisin ansaitseen sen kolme hakupistettä.
Tulevaisuudessa: No et se on niin hämärä, en osaa yhtään sanoo mitä musta isona tulee. Tai siis kyl se taidealalla on pakko olla, mut mitä sillä alalla on mulle sopivaa? Ei mitään hajua.