IRC-Galleria

Suoritettujen opintojaksojen opintoviikot yhteensä: 123
Suoritetut opintoviikot yhteensä: 123
Suoritettujen opintojaksojen lukumäärä: 78
Suoritettujen opintojaksojen arvosanojen keskiarvo: 2.93
Suoritettujen opintojaksojen arvosanojen painotettu keskiarvo: 3.16


SE ON SIINÄ! YSTÄVÄMME REHTORI RAIMO JENU VIIMEINKIN SAI SELAISTUA TEHTÄVÄNI LÄPI JA OPINTONI OVAT VIRALLISESTI PÄÄTTYNEET! VOI TÄTÄ ILON JA RIEMUN PÄIVÄÄ VAIKKA VASTA ÄSKEN SATUIN ASIOTA VILKAISEMAAN!

Ai että on helpottunut olo, minä, ammattilainen. Pitää varmaan huomenna käydä kertomassa että alkakaas pistää todistusta painoon.

Huuhhuh, mikä fiilis...

Kävin tänään koululla kun ei ollut viimeistä opintoviikkoa näkynyt ASIOssa, päättelin että ei ollut kelvannut tehtävä rehtorille ja tekisin sen uusiksi...

...Vaan mitä vielä! Se sama tehtävä oli edelleen koskemattomana rehtorin postilaatikossa! KUUKAUSI SITTEN PALAUTIN! Saisi jo perkele tarkastaa, meinaan on toimeentulosta kiinni tuo opiskelu. Ja minähän en ala työkkäreitä menettää (kts. Pasilan 10:s jakso)!

Jätin nyt sen tehtävän rehtorin oveen, pakko sen on se huomata.

Harvoin olen ollut niin humalassa kun eilen... Siis huhhuh... Viisi eri baaria, tuopeittain olutta. Isäkin oli mukana.

Aloitimme päivän katsomalla isän kanssa formuloita kunnes Kimi sitten keskeytti. Tämän jälkeen jatkoimme isän luokse ja tehtiin/syötiin pihviä ja perunoita. Siitä sitten isän avovaimon kanssa Paamajaan, isä lipunlaskuun. Muutama litran tuoppi huiviin ja tokan erän alussa juoksen Jälkipeliin, koska isä ei päässyt majalle (liian täynnä). Siellä peli loppuun ja lisää kuppia. Sitten eräs seurueestamme lentää ulos kun kävi hieman agressiiviseksi hävityn pelin johdosta (ei, ei hän käynyt kenenkään kimppuun, löi vaan seinää suht lujaa). Joimme tuopit tyhjäksi ja jatkoimme Blackouttiin jossa yhdet tuopit ja juttelua isän kanssa. Sitten tuli auto ja jatkoimme Hulluun Hirveen. Siellä lisää tuoppeja ja RAY lahjoitti meille rahaa. Ainut tilauksemme oli pari viskiä, pari olutta ja aski tupakkaa enkä missään vaiheessa muista maksaneeni tilausta O_o. Biljardi oli helvetin vaikea peli.

Hullussa Hirvessä tulee pilkku joskus klo 24 ja jatkamme matkaa Lähemäen Baariin jossa karaoke. Taksikuski oli sama joka on Ilonassa DJ:nä ja siinä tuli vähän jauhettua.

Lähemäen baarissa sitten taas tuoppia ja laulaa luikautin baarikärpäsen. Olin tottakai loistava laulaja siinä kunnossa. Isä alkoi seistä käsillään (45v!) ja kaatui pöydän päälle -> lasit hajalle -> isä ulos. Siinä sitten äkkiä tuoppi huiviin ja myös ulos. Sitten taksilla himaan... Vielä pari tuntia spedeilin jotain koneella ja tein nuudeleita. Aamulla tyhmä jumituskrapula muttei onneksi särje päätä. Nälkä olisi mutta pitäisi jaksaa mennä ensin kauppaan.

Ainiin, Suomi taisi hävitä eilen...

Nyt sitten saatana sitä taukoa tästä pämppäämisestä. Tavoite kaksi viikkoa ilman mitään. Limsaa vaan juon.

Suomi sitten finaaliin. En ois kyllä uskonu. Ruotsi tai Kanada vastaan. Tavallaan toivon että Ruotsia vastaan pääsisi pelaamaan, jos vaikka 1995 tulisi deja-vuna takaisin. ^_^

Illalla olisi vielä euroviisut. Kaikkien suunnitelmien vastaisesti taidan katsoa kisat kotona enkä lähdekään ZicZacciin. Turhaa rahanmenoa. Itsellä on vielä vajaa lava olutta niin voihan sitä katsella täälläkin.

Harmi vaan että itsekseen, ei kukaan varmaan halua tulla mitään kisastudioo tulla viettämään...

Ai niin, Nääshalli Nationalin formiäänestyksessä olen jaetulla kolmannella sijalla. Ykköseksi ei ole enää mahkuja, kakkosella on kolme ääntä enemmän kuin minulla... Mutta katsoo miten sekin menee...

Formit voi käydä katsomassa youtubesta http://youtube.com/profile_videos?user=asnni

Jengi ei nähtävästi kirjoittele tuonne...

Mikäs siinä, 7/11 on minun tekstejäni ja yksi noista neljästä "ei-minun-tekstistäni" ei edes osallistu äänestykseen...

...Tuurillani juuri nuo kolme muuta tekstiä vievät potin :P

Hiukset paljon lyhyemmät, parta poissa.

Uudet vaatteet.

Olen mielestäni komea.

Olin siis viikonlopun Tampereella Nääshalli Nationals tapahtumassa. Trikkausta, formeja ja XKC:tä. Formi meni hyvin ja odottelen että nettiäänestys alkaa. XKC meni perseelleen. Tapahtuma oli muuten aivan loistava!

Ja sitten se huvittava juttu, ziczac.netin viikkokilpailu:

"ZZ.netin viikkokilpailu
19/2007
Cheek julkaisi uuden, loistavan singlen "Sun Täytyy".

Kuka fiittaa mukana?

a.) Veeti Kallio
b.) Sasu Moilanen
c.) Richard Pajari
d.) Joku muu, kuka?"

Richard Pajari... Harri hauskuuttaa.

Eilinen vielä hieman hatuttaa...

Pelasin Fullhouse Poker Tour 2 Goes Pub turnausta Mikkelin Amarillossa. Selvisin välieräpöytään josta pääsi yksi ihminen finaaliin Tahkolle. Olin tuplannut jo alussa (pocketissa 33, floppiin 3XA, vihu korotti, menin all-in ja vihu maksoi AJo, tripsit piti). Sitten oli enää neljä pelaajaa jäljellä. Olin kolmantena chipeissä, blindit olivat 3000/6000 ja stäkkini 30.000. Olen SB:ssä ja pöytä foldaa minulle. Näen K7o. BB:ssä oleva pelaaja on agressiivinen ja ajattelin tehdä iskun ennen häntä ja varastaa blindit. All-in siis. Tyyppi miettii ja miettii (sillä siis vain hieman enemmän chippejä kuin minulla). Lopulta tää päättää maksaa, J8o! Olin suosikki.

Floppiin A5Ar, turn blankko, river.... J!

Saatana, sen potin jälkeen olisin ollut chipleadi ja hemmetin hyvissä asemissa muutenkin voittoa ajatellen...

Itseasiassa kun nyt ajattelen sitä niin alkaa ottaa taas päähän...

Lukee tuo aikaisempi teksti ja kuvitelkaa se jonkun 15v teinityttöangstin suusta. Jos ei naurata niin hymyilyttää.

Suoraan sanoen vituttaa. Ei mikään tietty vaan kaikki. Dokaaminen, koulu, elämä, harrastukset, ihmissuhteet... Kaikki...

Mulle tullaan paljon puhumaan että miten mä osaan jotain voltteja, beatboxaa, räppää, vaikka mitä. Ja mitä mä oikeasti osaan? En mitään.

Mulla ei oo vielä koulutusta vaikka sellanen pitäisi olla tulossa. Mä en osaa enää breikkaa. En osaa enää trikkailla. En osaa beatboxaa. En osaa räppää. En osaa olla DJ. Mä en osaa mitään kunnolla. Jokainen voi osata perusteet mutta mä en osaa mitään muuta kuin niitä.

Haluaisin olla vaikka mitä. Jengi kannustaa että "jee, sä teit biisin, se on varmasti listahitti" tai "jee, äijä menee jonnekin trikkauskisoihin, varmasti voitat" jne. Mutta ei asia ole näin. Mä en edes tiedä Minkkiä mä metsästän-biisistä mitään. Oon vaan kuullu että muutama tykkää siitä ja siitä ollaan sitten tekemässä kunnon biisiä Cheekin ja joidenkin avustuksella. Tällä hetkellä ei oo mitään tietoa mitä siitä tulee. Tuleeko mitään? En tiedä. Tai jotkut vitun trikkauskisat. Oon lihonnut ihan helvetisti parissa vuodessa. Kroppaa ei oo miksikään. Nivunen on revähtänyt enemmän ku osaan laskea. Ja jengi luulee että pärjään koska osaan voltin. Jos ois kunnon kisat niin varmasti olisin jumbosijoilla. Kuten breikissäkin nyt ja aina olen ollut.

Jengi tulee taputtelee olkapäälle miten mä olen menestynyt. Vitut. Olen harrastanut ja tehnyt uraa erilaisilla asioilla mitä muut. Kun muut pelas jääkiekkoo ja jalkapalloo junnuna, minä tein jotain ihan muuta. Eli leikin jotain eikä mulla ollut kunnon harrastuksia. Yläasteella breikki vei tosi paljon aikaa. Ja kehityin. Mutta eihän siitä mitään tullut loppupeleissä. Nykyään jengi vaan pyytelee eri mestoissa että tee sitä ja tätä. Tai huutelee autoista. Joskus mua ivataan sen takia. Mä näytän siltä että joo ei kiinnosta, mutta miltä musta oikeasti tuntuu? Kaikki pakkautuu pieneen tilaan mun pään sisällä ja jää sinne. Mä olen kyllä sellanen ihminen joka tykkää olla esillä mutta nyt se on käynyt rasittavaksi. Tai on ollut rasittavaa jo muutaman vuoden. Mä en voi koskaan olla tyytyväinen itseeni.

Mulla on loistavia kavereita. Siis oikeasti. Mutta kellekään mä en oikeasti osaa kertoa miltä musta oikeasti tuntuu. Mä en osaa puhua kellekään. En edes faijalle, joka on mulle tärkeintä koko elämässä. Tuntuu ettei mulla ole oikeita ystäviä, on vain kavereita ja tuttuja.

Mä en osaa elää. Oikeasti. Olen pelinarkomaani ja jollain tavalla addikti jonkinmoiseen seuraan. Jos olen itsekseni pitkään, tulee pelkotiloja. En edes muista milloin menin nukkumaan selvinpäin itsekseni. Aina on jotain päällä. Joko viinaa tai muuta.

Vähän aikaan sitten mulla oli tosi hyvä olla. Tutustuin erääseen erittäin hyvään ihmiseen kenen kanssa mulla oli helppo olla ja kenen kanssa saattoi elää kuten ihminen. Mutta nykyään se ei enää toimi. Olen taas yksin ja samat paskat tulee niskaan. En osaa elää yksin. Enkä haluaisi. Mutta elän silti. Toivon että asiat muuttuisi mutta tiedän että minun pitää muuttua. Mutta en osaa. Haluaisin olla vaan normaali mutta se ei onnistu. Haluan oikean elämän. Ilman mitään muuta. Mutta se ei onnistu.

Haluan elää. Haluan rakastaa. Olla rakastettava. Onnistua asioissa. Onnistua elämässä. Tehdä oikein.

Mutta silti olen lähes joka päivä jonkinlaisen päihteen alaisena, menen nukkumaan pää sekaisin ja katson mitä päivä tuo tullessaan. Joskus päivä on helpompi, joskus vaikeampi. Mutta se on aina uusi päivä joka minun pitää vain kestää.

Päivä joka minun pitää vain kestää...