Miksi, oi miksi minä rakastan sinua näin paljon?
Kyyneleeni eivät lopu.
Kauan silloin, oli niin paljon menetettävää etten voinut
edes laulaa..
Vain hetkien päässä, missä olin.
Sinä päivänä, syvällä sinun silmissäsi,
näin yksinäisyyden.
Olemmeko me niin samankaltaisia?
Jos olisin tajunnut...
olit aina vierelläni.
Miksi rakastan sinua näin paljon?
Sinun äänesi kaikuu sisälläni niin,
että se tekee minut surulliseksi.
Se, mikä tuki minua silloin niin paljon,
kauan sitten, tajuan sen viimein.
Kuin eksynyt lapsi, itkien ja etsien jotain...
Mutta eihän sellaista kuin "ikuisesti" ole olemassakaan.
"Ei haittaa, vaikket uskoisikaan kehenkään." , kuiskasit.
Olemmeko me niin samankaltaisia?
Silloin päätin suojella sinua.
Miksi en voi muuttaa niitä muistoiksi?
Olet liian kaukana, liian lähellä minua, kurottaakseni
kohti sinua.
Mitä enemmän kerron itselleni "Minä unohdan.",
sitä enemmän piileksit ajatuksissani..
Miksi rakastan sinua näin paljon?
Sinun äänesi kaikuu sisälläni niin,
että se tekee minut surulliseksi.
Se, mikä tuki minua silloin niin paljon,
kauan sitten, tajuan sen viimein.
Miksi rakastan sinua niin paljon...?
Se on niin helppoa, etten voi vastata.