Kokkola ja Venäjä, vai mitkä ne nyt oli?
Perjantaina lähdin 14.52 junalla Hyvinkäälle. Junassa tapasin veikeän kansalaisen, joka oli hieman puijaillut toisia kansalaisia. Hyvinkäällä tapasimme lopun seurueemme, sekä itse Johnny Deppin. Huhhuh. Matka alkoi kun Anniina saapui, epäilin kyllä, että neiti Nurmi oli piilottanut matkatavaroitaan jonnekin, koska niitä oli tajuttoman vähän. Matka alkoi melko joutuisaan, kun navigointi-laitteemme pääsi lämpenemään. Radiosta tuli Rasmusta, jolloin yleisö vaati lisää volumea, sitä ei herunut. Kun radiosta sitten pärähti givinappi, niin yleisö ei vaatinut lisää volumea, mutta sitä tuli silti. Matkalla kohtasimme hulluja kuskeja, jotka ajoivat kolme rinnakkain. Venäläisiä rekkoja ja kännykkään puhuvia autoilijoita. Saattaa olla, että kuskimme vilautti kansainvälistä käsimerkkiä. Ehkä useammankin kerran.
Olimme hieman hämillämme kun oivalsimme, että hotellimme oli koululta tai mielisairaalalta näyttävä puurakennus. (Koulut ja mielisairaalathan ovat keskenään lähes identtisiä.) Kirjauduimme sisään, ja matkustimme vammaishissillä toiseen kerrokseen. Oli niin hidas, että siitä eteenpäin päätimme käyttää jalkojamme. Huoneemme muistutti hieman laivahyttiä, ja kun paikkoja jaettiin niin pääsin Marin päälle nukkumaan. Melko pian lähdimme matkustamaan kohti Kotkan keskustaa, joka ei sujunut aivan ongelmitta. Kävimme mm. hautausmaalla, mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Löysimme hyvin kalliin parkkipaikan, joka sijoittui aivan kodittomien yön-viettopaikan viereen. Lähdimme siitä Kotipizzaan, ja täytimme mahalaukkumme. Sitten kävelimme Amarillolle, ja huomasimme, että ihmiset jonottivat sinne. Olimme todella äimistyneitä. Itse emme moiseen ryhtyneet, vaan lähdimme ostamaan poppareita. Saattaa olla, että poliisit kuulivat Marin ja mun suunnitelmista polttaa Cumulus.
Yhdeksän maissa päästiin sisään, pelkäsin hieman ovimiestä. Huiii. Sisällä sitten istuskeltiin, ja joskus päästiin sinne lavan luo. Ei mennyt kovin kauaa niin nokkamme edessä oli jallukolat. Jenna meinasi hieman myöhemmin tulla kanssani vessaan, mutta sitten huomasimme, ettei mokomassa ollut ovea. Hurjaa. (Oon aina miettinyt miks löydän aina ne kaameimmat vessat). Keikka alkoi akateemisen tunnin myöhässä. Oli aika mukavaa kuulla Kaukaisimmalle rannalle, vaikkakin keskimäärin puolet sanoista unohtui. Niin voi käydä joskus. Stilliäkin oli mukava kuulla, vaikka ei sekään ihan täydellinen suoritus ollut. Hienointa kuitenkin oli kun levylaulaja katsoi lavalta. Whiu. Keikan loputtua katosi myös herran keppi. Saatana.
Keikan jälkeen lähdimme melko pian hotelliimme jatkoille. Oli lähellä, ettei norsu saanut kyytiä. Jotkut sotki meiän huoneen lattian, ei oo helppoo siivoojillakaan. Kolmen jälkeen päädyttiin nukkumaan, ja aamulla oli allekirjottaneella vähän turhan aikainen herätys. Kävin siinä sitten suihkussa ja aloin laittautumaan muiden vielä nukkuessa. Lopulta melkein koko matkaseurue selvisi aamupalalle, jotkut jäivät vielä lämmittelemään turkismiehen kanssa.
Kello 12 oli huoneen luovuttaminen, ja siitä lähdimme kohti Imatraa. Matka sujui yhtä kivasti kuin menomatkakin. Tosin nyt navigaattorin tulkitsija, ei tehnyt yhtä paljoa virheitä. Jei mii! Imatralla parkkeerattiin auto ja lähdettiin hillumaan ympäriinsä. Koska mitään hyvää ruokapaikkaa ei ollut, valitsimme kohteeksemme paikallisen teinihelvetin. Istuimme mäkissä muutaman tunnin. Ruoka oli hyvää, vaikka Teealla sen saaminen tuntui kestävän. Lähdimme pois mäkistä ja vedimme Anniinan kanssa parit performanssit. Iloisena yleisömme arvaili mitä teemme. Sitten tuli vuoro illan parhaan iskurepliikin! "harrastattekste woodoota?"
Performanssin jälkeen käytiin vielä mäkissä kaakaolla. Woodoohon päästiin sisään siinä yheksän pintaan, ja lava oli pieni. Ja matto oli tosi sulonen. Ens keikalla siitä on varmaan tehty liivi! Slämmerin päällä oli myös reikä, ja Arskan luona katosta roikkui kumihanska. Keikka oli sieni. Levylaulaja näki vihreää, ja alkoi lähentyä erästä roudaria. Siellä ne piilossa runkutteli tarjoten mulle ja marille elämyksen...ikimuistoisen sellaisen. Enemmän tapahtui tosiaan lavanreunoilla. Terokin haisi. En tiedä oliko kyseessä ruisleipä, vai joku muu tuoksu. Voi myös olla, että ruisleivän tuoksu tuli Laurista.
Keikan jälkeen Jenna lähti ajamaan kohti kotia. Välillä hihitys vei voiton ohjauksesta, mutta tilanteista selvittiin melko mukavasti. Jossain vaiheessa Mari astui rattiin, ja hänelle hieman laulelin kivoja veisuja. Pohdimme hyvin syvällisiä mm. karhuista. Olin koton hieman viiden jälkeen aamulla, ja pääsin melkein kuudelta nukkumaan. Aamulla olin pystyssä jo kahdentoista aikaan. EI VÄSYTÄ.