IRC-Galleria

Johan oli duuni yö.

Huomenna kaikki voi olla toisin. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti
välitit. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua..
Koskaan ei voi tietää, ei koskaan.

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset ovat..

En ymmärrä mihin tungen noi monnit tuolta akvaariosta :S Ne vaan sikiää.

Kuka tahansa pystyy salkun täyteen paperia tukkimaan.
Kuka tahansa kykenee nokka pystyssä katuja tallaamaan.
Sulla ei oo mitään, mitä voisit mulle opettaa,
sanot mua kakaraks, mut sulla ei oo lapsuutta ollutkaan.
Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,
no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

Ehkä aikanaan,
Kun tulen alta löytyy sula maa.
Löytyy pala siltä pelastunutta,
Jotain, jolle jalat asettaa.

Sitä odottaa,
Mut uskaltaako sille rakentaa?
Pelkän toivon varaan jotain perustaa
Ja luottaa, ettei enää pala maa?

Smiling right from ear to ear
Almost laughed herself to tears

Oot vähän niin kuin minä, vähän eksyksissä
Ja kaihoat jotain, jota et löydä mistään