IRC-Galleria

Psykoterapia on hyvä keksintö, on on.
Helpotti taas hieman, jotenkin kun sai sanottua ääneen sen lopulta mikä vaivasi eniten, ja muuta. Mutta onhan tässä musta riippumattomiakin ongelmia pari kappaletta, ja ne vaivaa yhä. Mutta hetkellisesti tuo auttaa aina välillä ja juu.

Mutta aika karua sinällään, heti Itiksen metriksellä törmäsin siihen Undertakeria etäisesti muistuttavaan Janiin. Iski pakokauhu, mikä on harvinaista mulla. Voi luoja mua pelotti että se huomaisi mut. Onneksi ei .
Inhottavaa silti. Pakkoko sen on asua herttoniemessä....

En ollu koulussa tänään. Aamulla Riinan kaa hammaslääkärissä (jei, ne vaan hio tota yhtä hammasta!) ja sitten Sellossa. Ostin Jompalle joululahjoja *reps*, itelleni kahdet korvikset, valkoset pallot ja pinkit sellaset karseet ja otin haltuuni H&M:stä sellasen mageen tumman vihreen helmikaulakoruhärdelin. Sopii noisen yhtien toisten korvisten kanssa. Aika glamouria, etten sanoisi.

Shoppailu tekee hyvää, kuten myös varastaminen ilman kiinni jäämistä <3

Mutta miksi mulla on pakko olla näin saatanan halpa olo?

Ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa-ahdistaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tarvitsen rahaa ja kaverin/ystävän.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ai niin ja asunnon mutta liittyy edelliseen ja vittupaskasaatanajumalauta mä en vaan..

HILJAA TYPERÄ TEINI-ANGSTI. et ansaitse.

Viiden tai kuuden särkylääkkeen jäljiltä hieman outo olo, on sillä Riinan energia/unipillerilläkin kai vaikutuksensa, niinkuin myös n. kolmen tunnin yöunilla.

Mutta kuinka mä nyt voisinkaan nukkua?

Olen hävittänyt johonkin sen vitun Pikku Prinssi -kirjan, ja Henni tarttisi sen takasin. Taas mä onnistuin pilaa kaiken (tai jotain).

Jos itseinhoon voisi kuolla, kuolisin viimeistään nyt.

Tuli mieleen se ihme "Tarzan-keinu" mikä oli joskus vuosina 1und2 Malminkartanon leikkipuistossa. Se oli hirveän kiva. Vaikka siitä aina kerran vuodessa tippuikin ja löi päänsä jäähän, mutta oli se sen arvoista.
Kivaa oli kans kun ehkä joskus vuosina 2und3 oltiin Oton kanssa hietsun hautausmaalla, kun se oli jo kiinni. Oli talvi, helvetillisen kylmä ja tähdet loisti.

Mutta se siitä, nyt ei ole mitään kivaa, mikään ei ole kivaa enkä edes jaksa tehdä mistään mitään kivaa.

Kuolisin.

Hey am i good enough for you?
Am I?
Am I good enough
for you?

****************************************

Voi luoja mä en vaan jaksa.

En jaksa jos se ei jaksa. Ja mitä sitten, vaikka se jaksaisikin.
Ei se ikäväkyllä taida mun elämääni muuttaa mitenkään.

Tyhmätyhmätyhmätyhmä. Voisin herättäytyä tarkotuksella
neljältä aamuyöllä jotta olisi mahdollisimman paha olo ja sitten
voisin taas angstata. VITTU EN TAHDO TÄTÄ KAIKKEA. Eikä Type O:n
ja SoaD:n kuunteleminen mitään auta.

Mä olen hajalla sen takia jo nyt.

*****************************************

Don't die on me.
Don't die on me.
Don't die on me.
Don't die.

Ihan hyvä olo muuten, mutta ahdistaa ja hampaaseen sattuu. Olisi sittenkin pitänyt viimeviikolla mennä sinne hammaslääkäriin eikä Taas siirtää sitä. Tai itseasiassa en edes siirtänyt vaan.. Noh, ei ole nyt ainakaan vähään aikaan sinne menemistä. Vittu.

Oltiin Anna-Marin ja Mikan kanssa eilen Kalliossa, sitten niillä. Oli kivaa. Pitkästä aikaa oli kivaa oikeasti. Tosin siihen nyt on hyvin yksiselitteinen syy.

Kamala olo.



...see you later, my downtown

My friends gonna call me: hey dreamer
The stars you are watching are so far
Tonight I know I will get there
By plane or by bus - right to my star
Pretend there are things you just don't know
In spite someone's told you are so cute
You have to ask and I will show
The snow in the summer or so, so

Aaawh, mulla on ongelma tuon helevetin latvialaisen poppibändin kanssa kun... ! Se on liian ihana ja sillain. Pahinta on se että se on euroviisubändi x)
Mutta joo ei mitään asiaa. Taaas.

Muuta ko että Brainstorm on IHANA ( ! ) ja tänään ei tule Dr. Philiä.

Olen ehkä hieman pihalla, mutta ei se haittaa. Kai.
IKÄVÄ

En mennyt töihin, nukahdin ja heräsin liian myöhään, ei huvittanut jne.

Bussissa vitutti, kun joku lehmä änkes väkisin rattaidensa kanssa siihen keskisillalle, vaikka siinä oli jo kahdet vaunut ennestään, eli siihen ei todellakaan mahtunut. Olisi kovasti tehnyt mieli tönästä se eukko veke siitä, vaikkei se mun tiellä ollutkaan mutta silti. Musta tulee bussikuski, jotta voin huutaa tollasille ämmille. Ugh.

Oli musan kuuntelukoe. Sibeliusta, Straussia, barokkia, antiikin kreikkaa, jazzia, Kraftwerkiä ja sellasta. Tunnistin aika vähän. Tai tunnistin niitä, mutta nimeäminen oli vaikeeta. Ja huomen olisi se helevetin kirjallinen koe.
En mä osaa musiikin historiaa vuodesta 2000ekr vuoteen 2000jkr !

APUWA.

Byh, inhoan epäisänmaallisuutta. Karmaisevaa. Vaikken mikään nationalisti olekkaan. Mutta tarvitseeko edes olla, jos vain sattuu kunnioittamaan veteraaneja ja Suomen itsenäisyyttä.
Sitten joku tulee sanomaan (itsenäisyyspäivänä!) ettei sillä ole mitään väliä että ne miehet (ja naisetkin) kuolivat siellä vaan jotta me saataisi puhua omaa kieltämme, jotta meillä olisi vapaa lehdistö (jne!O.o) ja että me ylipäänsä oltaisi oma, vapaa kansamme.

V*tut.

Tajusin tänään mistä on kyse.
Mulla ei olekkaan tylsää. Minä itse olen se tylsä.

Stevenin joululahja postauksineen maksaa 42€. Pelottavaa että mä olen valmis laittamaan niin paljon rahaa muihin ihmisiin. Yleensä olen varannut jonkun lahjaan n.20€, ostanut 7€ lahjan ja käyttänyt loput itseeni.
Mutta nytkin Jompan lahjakin on vähän yli 20€ (luulin että olisi halvempi) mutta se on hyvä. Tai siis, siinä on juju, tavallaan. Sannan lahja on kans 15-20€. Maaritin ja Antin lahja(t) saattaa olla myös 20-40€ ! Riinasta en tiedä, en tie mitä sille... Pinjallekkaan en tiedä mitä, vaikka sille on aika helppo sinällään ostaa. Pitäsköhän Aksullekkin? Varmaa pitäisi.

Tomi tuli vastaan kun lähettiin A:lta. Sanoi saavansa lakin. Tokihan myö se tiiettiin. Se tuli niin yllättäin ettei osannut onnitella edes. Jotakuinkin typerä hymy ja joku säälittävä tokaisu. Varmaan että "aha, kiva". Reilua! Mutta ihan sama itseasiassa.

Näin ihan sairasta unta viimeyönä. Lensin jonkun pellon yläpuolella. Siihen peltoon oli niitetty valtava risti. Laskeuduttuani sen ristin keskelle näin että se ei ollut pelto vaan laaja aavikko täynnä suorissa riveissä kasvavia kaktuksia. Tuon vielä hyväksyn, mutta se että Jeesus käveli mua kohti sylissään pieni lapsi, oli jo aivan liikaa.
Se antoi lapsen minulle sanomatta mitään. Sitten se katosi. Siitä jäi jäljelle vaan valo, joka sekin haihtui hiljakseen. Mä jäin kaktuksien keskelle vauva sylissäni, sellanen nukkuva pieni viaton otus se oli. Semmonen sylivauva joka on niin avuton kuin ihminen vaan voi olla. Nimesin sen Ishmaeliksi.
Paikka vaihtui joksikin jenkki-sairaalaksi jossa mä seisoin rähjäsissä vaatteissa ja verta vuotavana se lapsi sylissäni yhä nukkuen.
Sitten uneen liittyi jotenkin Peter Steele, joka antoi vuoronsa mulle ja tuli mukaani, sanoi löytäneensä meidät kadulta. Syystä tai toisesta se tiesi mitä oli tapahtunut, muttei sanonut mitään lääkärille joka totesi lapsen olevan kunnossa.



Mä alan vähitellen pelkäämään itseäni, ja jos en itseäni niin uskonnon/uskontojen vaikutusta muhun.