IRC-Galleria

oli kerran tyttö,
hyvin hiljainen,
hänellä oli mielessään pieni pyyntö,
että saisi prinssin unelmien.

hän itki joka ilta itsensä uneen,
tiettyä henkilöä ajatellen,
miettien koska saisi tilaisuuden,
jutella hänen kanssaan kahden.

aikaa ei koskaa tullut,
tyttö vaipui masennukseen,
hän ei uskaltanut,
lainkaan mennä hänen luokseen.

tyttö unelmoi vain prinssistään,
katsoi häntä aina silmiin,
silloin hän ei halunnut luopua elämästään,
vaan kotona onnesta vajosi kyyneliin.

poika ei tyttöä katsonut,
vain tunneilla vilkaisi,
tyttö oli niin rakastunut,
että mielessään hihkaisi.

tyttö oli yksinäinen,
hän kaipasi rakkautta,
hän toivoi olevansa onnellinen,
elävänsä uutta aika kautta.

tyttö ryhdistäytyi,
yritti pojalle puhua,
hän hitaasti tätä lähestyi,
muttei tullut onnea.

poika kerran tytölle vastasi,
tyttö oli innoissaan,
he netissä välillä jutteli,
mutta siihen se jämähti vaan.

tyttö ymmärsi,
ettei poikaa tule koskaan saamaan,
vaikka hän olisi unelmien prinssi,
unelmaksi se jäädä saa.

tyttö ei silti poikaa unohtanut,
hän itki taas iltaisi,
hän oli pahasti masentunut,
että itsemurhaa ajatteli.

tyttö ihmeellisesti jaksoi,
ei tappanut itseään,
hän yönsä aina valvoi,
ja unelmoi prinssistään.

tyttö oli yksin,
hänellä ei ollut ketään,
mutta hän muisti,
minkä takia hän halusi elää.

hänellä oli prinssinsä,
vaikkei tyttöä rakastanutkaan,
mutta hänen toiveensa,
voisi vielä toteutua.

tyttö elää vieläkin siinä toivossa,
että poika hänen tunteisiinsa vastaisi,
sillä välin tyttö elää ikuisessa kaipuussa,
että unelmiensa prinssi luokseen saapuisi...