Möllään ja on jostain syystä sellainen olo että haluisin möyriä sängyn pimeimpään nurkkaan ja pysyä siellä loppulukukauden kunnes kesän aamuruskot ja lämpimät vesisateet on ajankohtasia. Eihän se käy päinsä, ei tietenkään, sillä minkäs teet, kun ihmiset eivät ole horrostava elämänmuoto. Emmä kai oikeasti kuulu niihin, ennemminkin oon jotain manaatin, kissan ja suden väliltä.
Mutta äh, en taas osaa kuvailla fiiliksiäni niin ollenkaan, joten kuunnelkaa sen sijaan tätä biisiä ja fiilistelkää sitä että tuun kesällä makaamaan viileällä hiekalla rantsussa aamuneljän maailmassa ja leijumaan jossain kaukana: