Kirjotan tän unen nyt heti ennen ko unohan sen:
Olin VIP-jonossa matkalla tapaamaan jotakuta yhtyeen jäsenistä. Tavattava henkilö osottautui Reita-saniksi, joka sitten pyysi meitä kaikkia VIP:ejä piirtämään muotokuvan itsestään! Tehtiin työtä käskettyä, mutta vastoin omia taitojani, tein puolessa tunnissa täydellisen muotokuvan hänestä. Se oli hänestä hauskaa. Myöhemmin meidät saatettiin varsinaiseen keikkasaliin, jossa kohta esiintyisi pian (ainakin oletetusti) the GazettE.
Siinä venattiin muoviläpyskät kaulassa, kun muu yleisökin alkoi virtaamaan sisään; heitä ei kuitenkaan ollut kuin vain kourallinen.. Siitä huolimatta saimme taistella paikoistamme. Tässä kohtaa huomasin @
PINEAPPLEHOLIC in olevan keikkaseurani.
Äkkiä huomasin, että 'sali' jossa keikka oli määrä olla, olikin ulkoilmasali. Ainakin yksi seinä oli täysin avoin, melkeinpä kuin kaadettu vain pois. Siitä seinästä ulos katsoessani näin, kuinka the GazettE saapuu paikalle kahdella, hevosten vetämällä kärrillä. Vieläpä kuvuttomilla! Ruki-sanilla ei ollut mitään hänelle tavallisesta poikkeavaa, mutta kaikki muut olivat pukeutuneet isoihin eläin kostyymeihin.. eihän heitä voinut edes tunnistaa niiden päiden takia. Lähdettiin seurani kanssa perään ja Rei melkein onnistuikin siinä, mutta sitten tyhjästä ilmestyi 'suojeleva' nainen, joka kertoi suoralla sitaatilla: "palatkaa saliin, olkaa hyvät. Artisti on jo paikalla ja siellä soi jo Calendula Requiem."
TÄH?
Keikka siis äkkiä muuttuikin kanonxkanon: in keikaksi.
Juostiin Rein kanssa sisään ja pääsimme jopa takaisin eturiviin paikoille, joista olimme lähteneetkin. Viisasteltiin siinä vielä, kuinka jotkut tollot yleisöstä peittivät portaikon kokonaan, jota ei saisi tehdä.
Siinä sitten odoteltiin taustamusan soidessa, kunnes kuulin yhden rönöttävän roudarin toteavan: "me tairetaan olla sitten valamiita GACKTiin."
MITÄÄH?
Oltiinko me juostu väärään saliin? Ei.. kyllä se oli sama sali.
Roudarin toteamisen jälkeen huomasin olevanikin kuvaamassa GACKTon photoshoottia ja hän oli hevosen selässä, samanlaisessa kostyymissä kuin Bunraku-elokuvassa; tummansininen hakamaa muistuttava asu. Sitten hän katsoi kohti kameraa tai minua ja päästi pienen hymynsä valloilleen. Saatiin hienoja kuvia, kun lens flaremainen aurinko heijastui syyspuiden takaa ja kehysti herran kasvoja. Se sai myös sen tummanruskean hevosen harjankin hohtamaan kuin kulta. Kaikki tuntui hidastetulta.
JA HERÄSIN!
TT__________TT what the fuuuuuu...