IRC-Galleria

Kyllä, kaikki on elämisen arvosta.

Kyllä, vähintäänkin.

---

Jos haluisi tavata pari tuttua, pitäisi mennä kuuntelemaan joku suomalaisen brittirokkibändin keikka. Harmi etten pysty. Ei vaan innosta.

Mieluummin meen vaikka Mamaan.

Pitäiskö huolestua, kun lentokoneissa palvelevilta stuerteilta vaaditaan hyvää uintitaitoa?

Joku päivä postilaatikosta tipahtaa pieni kirje, joka kertoo etten päässyt yliopistoon. Siinä menee sitten taas kaikki alta. Kolmatta kertaa epäonnistuessa, vaikka toki vasta toista kertaa tässä aineessa, tulee aika häviäjä-fiilis. Eikä sinänsä mikään ihme. Sen luulisi vastaavan todellisuuden oikeaa laitaa.

Kyllä varmasti tulee olemaan kuuma kesä ainakin. Justiinsa käytiin hakemassa uuden treenikämpän avaimet siitä aivan DTM:n vierestä. Ei voisi juuri treenis olla paremmalla paikalla. Sinne on vielä hyvä mennä, vaikka baarisession jälkeen jatkoille. Meno on kuumaa. Jos siellä rupee soittamaan pidempiä sessioita tai jotain orgioita pitämään, niin lämpötila nousee kyllä ihan helvetin pilviin. Ja siel on vielä punaiset seinät.

Vaikka mun pitäis järjestää yläastetutuille tapaaminen, niin yritin vielä samanaikaisesti tehdä epätoivoisen stuntin ja pallottaa ideaa eteenpäin entisten heolaisten tapaamisesta. Taas joku asia, jonka suhteen olen jo luovuttanut.

Vai onko tämä nyt taaksepäin?

Jos bändi eksyy koskaan enää Karjaalle, niin epäilen vahvasti etteivät paikalliset ainakaan levitä meille punaista tervetulomattoa.

---

Söin äsken mansikoita. Ihania olivat.

Jotkut tarinat on parempi jättää kertomatta. Tämä on yksi niistä.

...

Loppuun voin todeta, että Karjaa on n ä h n y t meidät. Epäilen paluutamme.

Ensin näin itseni kömpimässä telttaan nukkumaan ja bändikaveri tuli sinne aukomaan päätään. Seuraavaksi mä auoin sen pään. Ja nautin siitä.

Toisessa tilanteessa hakkasin toisen soittajan tuhannen pillun päreiksi, haistatin vitut häiden sulhaselle ja itketin morsianta. Siinä kohtaa enemmänkin ketutti.

Kolmannessa tilanteessa kyyditsin kolmatta bändikaveria autossa ja tarpeeksi jostain ärsyyntyneenä ajoin moottoritiellä vastaantulijoiden kaistalle ja kiihdytin huutaen sille bändiläiselle, että "onko nyt kivaa saatana!".

Niin, että häihin fiittaamaan lauantaina. Päälle 50 biisiä, joista oon mukana 12:ssa. Jos joku näkee siinä mitään järkeä, että menen sinne, niin hyvä niin. Voin kertoa: Olet tyhmä.

Ois voinu bändi soittaa niitä instrumentaaleja koko alkusetin. Ja turha kenenkään apinan väittää, että "ku ei ehdi harjottelemaan". Sit ei ehdi. Tää on kustu koko homma. Varsinkaan kun alkusetissä on noin kaks semmosta irkkubiisiä, joita yleisö jaksaa kuunnella syödessään. Menee vielä joltain seurapiirimummolta kanankoipi väärään kurkkuun, kun räjäytetään irkkupunkrockin tyylin "fuck them all!". Hyvää ruokahalua ja onnea morsiusparille.

Pelasin hetken vanhoja 8bit Nintendon pelejä. Emulaattorilla valitettavasti. Chip 'n Dalen kanssa meni hermot vikassa kentässä, jossa suorastaan itkin, että millä vitulla tää pitäis mukamas päästä läpi! Ja sitten muistelin samalla kuinka ollaan kaverin kanssa joskus ihan pikkuskideinä vedetty se kenttä läpi. Ei oo helppoo.

Ja Kuniokun Nekketsu jotain jotain jotain soccerleague 2:ssa hävisin jo toisen pelini - saamatta yhtä ainoaa maalia. Ennen peleissä oli sentään haastetta.

Tai sit mä oon vaan ihan paska.

Lauantaina häät ja sunnuntaina kanuuna. Vai pitäiskö olla kokonaan juomatta?

Munuaisten vajaatoiminnasta kärsivä potilas soittaa polille sen takia, ettei pysty kävelemään 50:ttä metriä ilman, että hengitys muuttuu samanlaiseksi kuin olisi juossut maratonin - maailmanennätysaikaan. Mitä sanoo erikoislääkäri? "Ja minuahan ei puuskutukset kiinnosta! Menkää ensiapuun!"

Hyvä, että kyseessä oli munuaisiin erikoistunut erikoislääkäri. Kun siihen lisätään se, että nähtävästi koko Suomessa on about 1 vastaava erikoislääkäri, joka tietää jotain hommistaan. Nää muut vaan luulee tietävänsä.

Kuitenkin, kun potilas soitteli tarpeeksi moneen paikkaan ja sai vastaukseksi, että mene sinne ensiapuun - jonne ei olisi edes yksin kyennyt menemään - niin jätti sitten koko homman kesken. "Ei kai mulla mitään isoa ongelmaa sitten ole."

Jotkut sairaanhoitajat oli toki olleet huolestuneita, mutta kaikille sanottiin lääkäreiden taholta, että "antakaa olla", niin ne ei voinu tehdä mitään.

Menee pari tuntia ja potilaalle soittaa hiukan hätääntyneeltä kuulostava lääkäri, jonka ensimmäiset sanat on, että tule tänne saman tien. Oli joku toinen lääkäri saanut jostain tietää mitä oli tapahtunut ja osasi sitten miettiä, että vaikkei munuaisten vajaatoiminta suoraan näitä voimattomuusoireita aiheutakaan, niin sen voi tehdä jotkut ongelman lääkitykseen käytetyt lääkkeet - tai veritulppa. On se hyvä, että erikoislääkäreillä ei nouse kusi päähän.

...ja joo, tää potilaalle soittanut toinen erikoislääkäri veti herneen nenään, kun kuuli mitä se eka lääkäri oli sanonut.