Tiiän. Kohta taas kadun mun tunteidenpurkausta tänne galleriaan, mutta kummiski. Olin taas tänää tosi vamppu ja oon siitä oikeest pahoillani. Mä vaa aloin miettii liikaa ja sit mua alko masentaa. Eile oli vaa yks juttu jonka takii itkin illal ymsymsyms. Sit koulus aloin miettii kaikkee "kummiski (yks asia) on niin, ekä nii" Mun on vaa välillä nii helveti vaikee puhuu jostai asiasta joka painaa mun mieltä ja sit se alkaa painaa vaa enemmä.
En siis oo kellekkää vihane. Vaan itteleni. Vituttaa ku oon niin pirun saamaton ja kaikkee paskaa.
+ Älkää lapset rakkaat pelätkö mua. En tee teille mitää.