Hitto oon tajunnu että oon loppujen lopuks aika hukassa. Etsimässä itseäni. Joskus luulen löytäneeni, mutta sitten erehdyn tai kuvittelin vain. Mitä loppujen lopuksi tahdon tältä kaikelta. Tahdonko näitä asioita oikeasti. Välitänkö oikeasti, vai kuvittelenko. Jumittunut tähän hetkeen.
Syvällistä pohdintaa jatkuvasti, mutta silti epäonnistuneesti. Onneksi kohta saan ehkä mielenrauhan hetkeksi. Mieli on jännä asia. Jännä on myös talvi. Synkkä talvi takana, pahin takana. Kesä tulee ja hermot ehkä lepäävät. Mutta näillä mennään. Ymmärtäkää.
Joskus en tosiaankaan ymmärrä edes itseaäni, mutta eikö se ole joskus suotavaa ja ihan normaalia. Tarvitaan vain joku tai jokin näyttämään suuntaan.
ps. Tulipahan taas varsinaiset pohdiskelut.
ps. Etsi jutusta jännä viittaus jännään asiaan(pieni kevennys kaiken loppuun:D)
ps. Tämän siitä saa kun nukkuu vain noin 5-6h yö unet.