IRC-Galleria

hyi perse mää vihhaan animea päivä päivältä enemmän tiiättekö.

en yleensä hyökkää animesta pitävien ihmisten kimppuun, ainakaa jos ne ei tuo sitä esille nii että huomaan mistä on kyse, mutta nyt tuntuu että voisin täyttää kaikkien animekoulutyttömekkosten polvisukkanahkaremmikenkäisten kimeä-äänisten sikiögoblinilepraNEKONEKOCHANien pesimäpaikan (joo kyllä tiiätte mitä tarkotan) jollaki haisevalla ja lämpöisellä tahnalla joka menee pienistäki ruumiin rei'istä sisään ja loput varmaan arvaatteki >:DD

on animepoikia, jotka on rumia eikä tee mitään muuta ku kattoo animea ja puhuu siitä irkissä eikä ketään kiinnosta, sitte on animepoikia jotka vaikuttaa ihan normaaleilta ja muilta osin sitä onki. semmoset on ihan jees, tunnen jopa pari (peukkua teille, ehkä vielä joskus pääsette irti) .. Sitte muijat taas, vittu, en tunne yhtään siedettävää animemuijaa, en yhtään! ne on kaikki joko kaikin puolin ihan vitun ärsyttäviä ja haulikelpoisia, tai sitte ne on muuten vaan ärsyttäviä ja kaiken lisäksi vielä salaa nee-nee-chibijeejeeitä. jos joku teistä kaverit animesta tykkää nii informoikaa nii saatan jopa muuttaa käsitystäni tästä tällä hetkellä vallitsevasta .. yleiskuvasta.

ja no jos henkkoht synnit vois tunnustaa nii joku horroranime tai vastaava missä ei oo naisia kyllä menee, mutta siihen se jää.

ja sit pakko vielä mainita tää vitun j-rock ja -pop - en tiiä oonko se vaan minä vai miks tuntuu että niillä laulajilla on aina joku piikkipuskakarnevaali perseessä, kun niitten lauluääni, jos sitä siksi voi kutsua, heittelee niinku meidän edesmenneellä (r.i.p.) kuurolla kissalla kiima-aikaan?

VOI SEITAN SEITAN SSSEITAN!

mutta muuten mulla mennee aika hyvin :<>

";this is the altar
the one that you let me die in";

die you all!

vittu kun leviää pää ja perse.

nukuin sitte kolme tuntia viime yönä, aamulla suurin vaivoin pakotin itteni sängystä ylös koska "ei oo ku pitkä kuvistunti tänään, pakko mennä kun tehdään sitä ryhmätyötä..nnnggh" .. Ja onko mun ryhmä täällä, EI!

Nyt istun täällä kun en jaksa lähtä kotiinkaan, atk-luokkaan ajattelin tulla Kingston Wallia kuuntelemaan, mutta jotkut jeejeemuijat kuuntelee ehkä paskinta suomiräppiä mitä oon ikinä kuullu.

Voisinpa rakentaa vetypommin tulostinmusteesta ja paperimassasta, ja räjäyttää koko koulun!

Joo! \o/

Koeviikko, enpä oo paljoa jaksanu ressata. Tämä jakso näyttää tällä haavaa vähän tältä:

Matikka: 4
Englanti: Keskeytetty
Latina: Suoritettu
Psykologia: ? (opiskelun vois aloittaa)
Äidinkieli: 8 (tai 9? ehkä?)
Kuvis: 9

Mutta meiän koulu saa mun puolesta vaikka upota paskaan, ei kiinnosta! Mulla on muuten niin hyvä olo nyt että en anna koulun pilata sitä.

Mutta 2: Huomaan kyllä tän saman vanhan paskan kummittelevan nyt mun päässä, sen vittumaisen epävarmuuden, joka koettaa ahkerasti muistuttaa mua mun kykenemättömyydestä tähän onnelliseen tyytyväisyyteen. Antaisivat mun olla!

Näen ihan ääliöitä päiväunia nykyään, on ollu pakko kirjottaa ihan ylös niitä. Oon joka päivä unessa joko humalassa tai jossain tuntemattomassa aineessa... Esimerkiksi tänään oon pistäny pääni sekasin (tahattomasti) ..
a) portaista putoamalla,
b) pitkän putkitunnelin alas laskemalla,
c) näkemällä kirkon,
d) yhdellä siideripullolla.

Ehkä pitäis lopettaa nukkuminen kokonaan?

Mua vituttaa olla lukiossa kun siellä on kuitenkin niin vähän ihmisiä joita kiinnostaa nähä. Mua vituttaa että mulla tosiaan menee elämästä tuohon paskaan neljä vuotta, enkä saa ees opiskella vain niitä aineita mitä haluan. Miks vitussa mun pitää mennä piirtään aliskakikkeleitä ja dinosauruksia jonnekki kemiantunnille kun oon ollu aina ihan satavarma etten tuu koskaan jatkamaan sen opiskelua.

Yhtä isoa vittua koko elämä näemmä!

mää niin paljon tykkään nähä teitä oi te.

hitto kun on ollut kiva päivä.

millonkoha mulla ois viimeksi ollu näin kiva päivä - tai ei, pikemminkin - millonkoha mulla ois viimeksi tullu näin arkisen kivasta päivästä näin kiva mieli.

sieltä se jostakin se vanha sosiaalis-elina pilkistää, aijaijai!

:>>

just because, just because, just because
do you come here ohhh
shiver around, shiver around

Paskaa. En taida sitte lähtä mihinkään tänään, oon kotona ja oon niinku en oiskaan. Vihhaan ku on niin paljon kouluhommia, ei kiinnosta vitun vertaa tehä mittään niistä.

Ollu monta hyvää päivää tässä välissä, ja tarkotan siis tosi hyvää. Hyvää musiikkia ja hyvää oloa. Mutta nyt vituttaa sitte niittenki päivien eestä.

Tai ei ees vituta, mutta väsyttää ja kyllästyttää. Ärsyttää. Ei jaksais ajatella mitään. Onneksi voin pistää valot pois ja kuunnella vaan sängyllä Cicatrizia.



Inside your head when you sleep all night long -
wait-- wait-- waiting..

We will take
the gates
of Heaven..

Maybe I'll have..... Maybe I'll have.....
Maybe I'll let you have one bite....

Ja kerrankin tuntuu, että asiat on edes jotenkuten raiteillaan. Mun pään sisäiset asiat lähinnä.

Bobby McFerrin - Invocation, puhtaita tunteita ja hienoinen humalanjäänne eiliseltä.

On muuten tämä nuoruus, ihan helvetin hirveää ja ihanaa!

MULLA ON NENÄSSÄ VITTU JOKU LEPRA!

ja tänään oli vielä koulukuvaus. oon joka kuvassa sivuttain.

nii ja hartaimmat kiitokset koko #alkulima:lle ku pilasitte mun luokkakuvan nauramalla mun poseerauksille siellä ovenpielessä!

Kävelinpä yksin ajatuksissani tuiran silloilla tuossa tunti sitten. Katselin hajamielisesti niitä vanhoja, pastellivärisiä kerrostaloja ja yhtäkkiä muistin millaista oli olla vauva. Ne tuntemukset, kuva maailmasta ja sen valkean tuntemattomasta olemuksesta siihen aikaan vaan aukesi yhtäkkiä, tosin en muista silloin aikaa olleen lainkaan!

Tietyissä mielentilassa oon huomannu, ja yrittäny selittääkin läsnäoleville miten pystyn kuvittelemaan pöydällä olevat esineet suuremmiksi mitä ne on, kuin jotain unista ja puhdasta taulua katsois, ja kerran tajusin että näen ja tunnen asioita samalla lailla kuin ihan ihan pienenä näkemissäni unissa.. Mutta ei ne olleet unta! Uskomatonta!

Tältäkö siis tuntuu löytää itsensä? En ikinä osaa selittää tästä kaikesta mitään niin että sen joku ymmärtäisi, mutta ymmärrän sentään itse taas enemmän kuin koskaan.

Miten oonkin voinu unohtaa miten kaunista kaikki on kun sitä katsoo lapsen näkökulmasta, miten paljon mystiikkaa maailmasta löytää! Voi miten ihanaa on päästä kosketuksiin sen ihan ensimmäisen itsensä kanssa, huomata jossain syvällä sen puhtaan ja valkeaa rakkautta hehkuvan lapsen!

Minä rakastan kreikkaa! Rakastan valkoisia pylväitä ja kylpylöitä, vaaleanpunaisia turbiineja ja utuisia silmiä, koruja otsalla, maalauksellisia kissaeläimiä ja kaikenmuotoisia lintuja! Helmenvalkoista hiekkaa ja suuria maljakoita, suuria sulkia ja pehmeitä tyynyjä taivaallisen kauniissa sängyissä! Rakastan harpusta ja huilusta lähteviä sointuja, unieni pastellisävyisiä pilviä ja elefantteja, itämaisia sulavia kissoja pitkine häntineen!

Muistan tuon kaiken!