Eilinen työpäivä sujui vaihteeksi mukavasti, pientä vatsavaivaa lukuunottamatta.
Tänään taasen päivä lähti käyntiin masentavissa merkeissä.
Aamulla kaikkien piti kokoontua Hakaniemessä tiimipalaveriin, jossa puhuttiin asioista jotka eivät koskeneet mua pätkän vertaa ja joihin mulla ei ollut mitään sanottavaa, silti mun "täytyi" olla paikalla kuulemassa missä mennään ja muka "tiimihengen" ja "hyvän työyhteisön" säilyttämiseksi oli hyvä että kaikki olivat paikalla, paskanmarjat. Satunpa vaan tietämään että kaikki täällä (varsinkin esimies) puhuu toisistaan paskaa "selän takana".
Palaverissa istuin vain hiljaa hörppien kahvia ja katsoen kuinka kaikki taputtelivat toisiaan olalle hyvistä suorituksista. Sisälläni kiehui, kun yritin hymyillä ja kuuntelin sitä tekopyhää paskapuhetta.
Kukaan ei sanonut mulle sanaakaan mun suorituksistani (tokkopa edes tietävät niistä mitään), vaikka oon laskenut tekeväni jatkuvasti vähintään kahden ihmisen työt ja vielä selvinnytkin niistä kunnialla. Ai mitenniin tunnen itseni ulkopuoliseksi?
Juuri äsken sähköpostiini putkahti avunpyyntö 50 kuvan skannaamisesta ja esimies kuulemma sanoi että mulla on hyvin aikaa... .... .... . . . ... . . . . . .