Hyvin huvittavaa että kaikki täällä tuntuu kovin tutulta, esimerkkinä se että kaupassa eräs talouspaperimerkki oli 'Kokett' nimeltään. Repesin.
Eilen näin viimeisetkin Lostin ensimmäisen tuotantokauden jaksot, katselin niitä yksin koneelta omassa huoneessani. Yhtäkkiä rupesinkin siten pelkäämään että kohta näen ikkunastani (täällä se on maantasossa) ihmisen tuijottavan sisälle. Eikä asiaa ainakaan yhtään auttanut se että oli hyvin pimeää, kun Suomessa on jo tottunut valoisiin öihin.
Huh, on tämä vaan yllättävän raskasta hommaa. Lapset on ihania ekä ole ollut niiden kanssa aivan yksin hetkeäkään, mutta silti väsyttää.