Tulinpa vaan ilmoittamaan, notta soitin pianoa eilen vähintään tunnin verran. Minä, joka en uskonut enää koskaan uskaltavani koskea siihen soittimeen.
Ja onpa nyt niinkin ja myönnänpä senkin, että olen nyt hyvän aikaa töissä hymynnyt kuin pieni idiootti, näiden kirjojen keskellä.
Vaikka kaaosta onkin ollut, koneet kun ei toimi, hirveä tungos, lapset kirkuuparkuuitkeneet, ollut liian vähän työntekijöitä, en säännönmukaisesti ole muistanut mitään ja ollut hirveän kuuma. Mutta töiden jälkeen lähden leffaan ja suoraansanottuna voin paraikaa paremmin kuin pitkään aikaan.