Eikös se ole niin että ystävänpäiväkortteja tehdessä olisi kiva ajatella mukavia asioita ja ystäviään lämmöllä... Jälkimmäinen onnistuu kyllä, mutta on tämäkin kun fiilikset on jossain ihan muualla.
Ei vain jaksaisi. Koulu ja pimeys ja elämän pikku vastoinköymiset ovat tehneet minut hermoraunioiseksi, välillä hihittäjäksi ja välillä murjottajaksi. Masentaa niin helvetisti. Ja kun minua masentaa, niin iskee alemmuudentunne. Se ei tee nytkään poikkeusta.
Tuntuu siltä kuin olisin vähiten haluttu henkilö yhtään missään. Ja niskat on jumissa lukemisesta. Ja mieli ihan sekasin kaikesta informaatiosta. Ja en minä jaksa! Lukioihinkin pitäisi keskittyä pyrkimään... Olen vain niin vihannes. Saatan revetä itkemään niin pienestä, ja hihittää sillävälin kun muutkatsovat taas että jaaha taas sille menee lujaa...
Notta näin näitä kortteja tekemään vaan.
Perkele.
Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille.