...väsyttää niiiiiin paljon. Voiku vois vaipuu unee ja herätä seuraavan kerran ku maailmas on jotaa hyvää.
Onneksi olen hyvä piilottamaan tunteeni... ainut paha siinä on se että tunteet sitten kasaantuu ja... se ei ole hyvä. tunteet pitäisi pystyä purkamaan. Mutta... miten? Mihin? Itselleenkö peilin edessä pitää huutaa naama punaisena? Vai kaverille? Vai pitääkö alkaa huutamaan ventovieraalle ihmiselle?
Asioiden purkamista hankaloittaa vielä se... kun ei ihmiset ymmärrä. Tai ainakin pahasti siltä tuntuu. Jos joku ymmärtää, en ole häneen tutustunut vielä.
Minulla on ystävieä, ja rakkaita ovatkin, mutta eivät hekään kaikessa voi minua auttaa/ymmärtää. Enkä heille edes halua kaikkia yksityisiä asioitani kertoa. Joitain asioita vaan ei voi.
Noh... tätä miettiessäni voin nyt painua sohvanpohjalle ja jäädä siihen. Kiitos, näkemiin.