IRC-Galleria

Sairasloma jatkuu... KUUKAUDELLA. =( Noh, enköhää siin ajassa tervehdy. =) Tai koitan ainakii kovasti. =)

Kiitos kaikille jotka ovat tukenani! =) *halaa*

Eilee sato lunta... siis LUNTA!? Nyt on prkle soikoo kevät... ei nyt sada lunta. Ei, ei, ei.... vaiks mää talvest tykkäänkii, mut en tykkää siint et se talvi tulee huhtikuun lopulla! Äske ku tupakallekki kömmin ni perkele soikoo oli tos ulkoon rappujen edessä jäätä... ja enkös meinan kaatuu... liukastua nyt huhtikuussa. Mihin tää maailma on menos... huonompaa suuntaa, mut siis kuitenki.

Ja sit nytte... ei oo mahollista, nyt paistaa aurinko, mut sit tuol tuulee niiiiiiiin saatanast et hiukset lähtee päästä ja vaatteet päältä. Tänää on semmoin päivä et ei ois prkle soikoo pitän nousta ylös sängyst! Uskalla saatana soikoo nenää työntää ulos oven raosta... tuuli veis sen nenän. Nii tai sit jos se ei vie mun nenää ni se kuljettaa terassilta katoksen pois. Säikähin ihan pikkusen. Eikä täs muuten sillee mitää jos oisin ihan omas kodissani, mutku oon tääl Neal pitämäs taloo pystys... ei se mun vika ollu.. oikeesti. Se oli toi tuuli. x)

On täs kyl jotaa hyvääkii... eilee käytii Pelmolan kaa moikkaamas Pulkkaa. Tai oikeimmin koko perhettä. Oli se mukava nähä sitäki jäpikäist pitkästä aikaa, mut pakko myöntää ei se oo minnee muuttun.... kai se vaa on myönnettävä et Pulkka on Pulkka eikä muuksi muutu. (no okei, okei... on se kai vähän aikuistunnu en tiiä)

Tulipahaa sit juu ielee purkauduttuu tänne oikeen urakalla. Anteeksi, oli pikkusen huono päivä taas. =( No mut minkäs tekee... eipä kyl tääkää päivä miltää kovin hyvältä vaikuta. Mut katellaa....

Se on juu kumma juttu noi kaverit... mä en tiiä. Kai mä on niin huono ihminen et munkaa ei voi kaverii olla. Mut jos saan sen verran pyytää et kertokaa mulle miks oon niin paska ihminen? Kun mä en sitä voi tietää ellei mulle sitä kerrota.

Ja sit jos oikeesti ei kiinnosta olla munkaa tekemisissä ni saatana soikoo.... kertokaa se ihan rehellisesti!!! Mua alkaa ottamaa päähän kaiken maailman selkäänpuukottajat. Ja jos se selkäänpuukotus jatkuu ni kyl tiiätte jatkaneenne.

Anteeks et oon pilannu Teidän elämänne!

Eilee tuli sitte juhlittua kaverin synttäreitä. Oliko vähän hienoo... limusiinit ja kaikki järkkäiltii. Pääs tääkii yksinäisyydessä kulkija ihmisten ilmoille ja tapas paljon uusii ihmisii. Mukavaa vaihteluu.

Kiitän ja kumarran että sai edes vähän piristysta ankeaan elämään!!!

...väsyttää niiiiiin paljon. Voiku vois vaipuu unee ja herätä seuraavan kerran ku maailmas on jotaa hyvää.
Onneksi olen hyvä piilottamaan tunteeni... ainut paha siinä on se että tunteet sitten kasaantuu ja... se ei ole hyvä. tunteet pitäisi pystyä purkamaan. Mutta... miten? Mihin? Itselleenkö peilin edessä pitää huutaa naama punaisena? Vai kaverille? Vai pitääkö alkaa huutamaan ventovieraalle ihmiselle?
Asioiden purkamista hankaloittaa vielä se... kun ei ihmiset ymmärrä. Tai ainakin pahasti siltä tuntuu. Jos joku ymmärtää, en ole häneen tutustunut vielä.
Minulla on ystävieä, ja rakkaita ovatkin, mutta eivät hekään kaikessa voi minua auttaa/ymmärtää. Enkä heille edes halua kaikkia yksityisiä asioitani kertoa. Joitain asioita vaan ei voi.

Noh... tätä miettiessäni voin nyt painua sohvanpohjalle ja jäädä siihen. Kiitos, näkemiin.

... eiköhää tää kaikki tästä ajallaan muutu paremmaksi. Toivottavasti ainakin jonkun elämä helpottuu.

Olen pahoillani. Antakaa minulle anteeksi, en vain osaa elää näin. Koitan parantaa tapani.. koitan tehdä kaikkeni, että teidän muiden ei tarvisi kärsiä minun tyhmyydestäni.

En pyydä kuin aikaa ja ymmärrystä... päätös on sinun. Jos et halua antaa aikaa, ei sinun ole pakko. Jos et halua ymmärtää, en pakota. En minä voi päättää puolestasi. Minä kunnioitan päätöstäsi mitä ikinä päätätkin. Kunnioitan teitä kaikkia ihmisinä ja tiedän jokaisen tekevän asiat omalla tavallaan.

Minä kiitän ja kumarran, että jaksoit lukea edes tämän pienen tekstin pätkän. Nyt jätän sinut, kaikki muut ja itseni rauhaan. Käperryn kolooni ja nukahdan. Herään seuraavan kerran kun tunnen olevani yksi yhtenäinen olento. Tässä rikkinäisessä ruumiissa en pysty elämään.

Nyt elämä uutee uskoo ja asiat oikeesee järjestyksee.

Alotetaan siitä että otetaan tatuointi, tuhlataan rahat kaikkeen muuhun p*skaan ja sit aletaa suunnittelee ulkomaan reissuu.. itellee, ja vain itellee.

Sit lähtää reissuu, vedetää kunnon kännit unohetaa koska paluu lento on jäädää vähän turhan pitkäks aikaa ulkomaille, saa potkut työpaikalta, rahat loppuu. Sinneppähän jään.

Jos näin alottaisi tämän vuoden. Katsellaan taas ensivuonna mitä kivaa keksitään yksin ja yhdessä, mikäli koskaan pääsen kotiin.

Alkaahan siint olee juu nyt jo yli viikko ku se sisko läks sinne brasiliaa. Ja vast nyt alkaa elämä voittamaa. Ei tää selviytyminen kauaa viennykkää sit. x)

Heh... eipä sitä juu uskois.

Mut koht ihmettelen ku se tulee jo takas. Koitetaa nyt kaikki vaa pärjätä ja tulla toimee. Itketää jos niiksee tulee... ja kirotaa sit joskus ku se on pois. Mut pidetää kivaa, niinhää seki tekee. x)

Eilen se sitte saatii kouraa, kolmen pitkän ja piinaavan vuoden jälkeen.

Nyt voin ihan hyvillä mielin vetää virneen naamalla ja pitää parin päivän loman. Tai sit jää lomat viettämättä.
Kaikki päättötyöt sun muut sain kunnialla hoidettua ja nyt ois sit koulut niiku tässä. (vai onko?) Täytyypi katella.

Kiittää ja kumartaa kaikkia ketkä on mua jossain elämän vaiheessa auttannu ja tukennu. Suukkoja kaikille!