IRC-Galleria

Onko väärin miettiä menneisyyttä ja pelätä niin käyvän uudestaan? Sitä oon koko päivän miettiny enkä nyt pääse siitä yli. Oon ollu niin sika kaikille ihmisille ketä on ollut mun lähellä. Hiukan kun biisist Rakkausrunoja. SISÄLLÄ ON KYLMÄ SILLOINKIN KUN KAIKKI MUA SANOO ETTÄ RAKASTAA, MÄ VASTAAN NIILLE JOTAIN JOSKUS.
Oon leikkiny ihmisten tunteilla melkein koko elämäni. Mun elämä on aina ollu ku joku tasohyppely peli, mitä useampi minusta pitää, sitä korkeammalle tasolle pääsen. Bonusta saa jos joku minuun rakastuu. Onko nyt elämässäni vastassa loppuvastus, joka tekee minulle samoin kun minä olen tehnyt muille? En usko niin, mutta joka kerta kun kuulen jotain siihen edes liittyvää. minut valtaa suuri pelko. Muutenkin tunteeni pelottaa minua valtavasti, vaikka se tunne onkin maailman ihanin? Pian pitäis mennä ihan vakavasti asioista juttelemaan rakkaan kanssa (minäkin osaan kylläkin harvoin jutella vakavasti) ja pelottaa keskustelumme loppu tulos. Miks oon ilkeä ja valmis luovuttamaan aina kun pelästyn jotai? Oon muutenkin maailman omituisin ihminen, ja nyt kun olen onnellinen niin koitan sen itse koko ajan tuhota. Haluan olla hänen kanssaan enemmän kun haluan mitään muuta maailmassa, silti itse pilaan kaiken. No toivottavasti mussa on sen verran inhimillisyyttä etten nyt pilaa kaikkea vain sen takia että minua pelottaa rakastaa.

Mitä on rakkaus? Onko se suuri tunne joka saa sinut polvistumaan juuri sen jumalaisen kauniin ja ihanan naisen edessä? Se tunne kun sinulla on perhosia mahassa, kun tiedät hänet näkeväsi? Se tunne on ihana ja samalla aivan liian voimakas. Et pysty sitä estämään etkä edes haluaisi. Samalla kuitenkin pelkäät kaiken olevan vaan jotain täydellistä unta, josta heräät yksin painajaismaiseen pimeyteen? Ennen rakastin pimeyttä, vaeltamista yksin tietämättä minne olin menossa. Ympärilläni oli ihmisiä joista pidin, mutta jotka eivät ikinä tuoneet sitä suurta ihanaa valoa minulle. Tunnen jotain niin suurta ja ihanaa josta en halua ikinä luopua. Kerrankin löytyi ihminen ketä ilman en halua olla. Toivon että hän jaksaa minua ja minun virheitäni. Yritän parhaani joka asiassa jotta hänellä olisi kaikki hyvin. Rakastan häntä enkä aio satuttaa, vaikka olenkin niin monta muuta ihmistä satuttanut. Nyt alkoi uusi lehti elämässäni, kiitos siitä sinulle rakas

Jessi

Oltiin tossa siskon ja sen avomiehen kanssa keskivikkona n.14.00 tyksissä synnytyspolilla ja sinne sit jäätiin.. synnytys kesti todella kauan eikä meinannu kulta tulla ollenkaa ulos.Yö meni levottomasti mut supistukset loppu puudutuksen takia.Aamula n.7.00 annettiin lääkettä ja käynnistettiin synnytys.Jännitti ihan jumalattomasti ja teki kipeetä ku siskoon sattu.Kummityttöni synty sit 11.27 ja oli 52cm ja 2960g.Eli tosi pitkä ja hento.Mut maailman suloisin ilmestys vaik olikin hiukan viellä limainen ku ei oltu pesty.Kokemuksena toisaalta tosi vahvasti psyykkeeseen vaikuttava,mut varmaan maailman ihanin juttu.Sain sit n.1h vanhan vaavin syliin ja tyttö nukahti suloisesti.Kuvattu on ensimmäiset itkut ja ilmeet.Ja pistän täs myöhemmin kuvan toukasta ja musta.Oli varmaan elämäni ihanimpia hetkiä.Ja oon tosi onnellinen et sain olla mukana tukena. Ja pian taas kattoo pikkusta ja tuoretta isää ja äitiä.