No,kuitenkin sitten vihdoin rohkaistuin,
ja päätin kiikkua minun rakkaan selkään!
Olishan se pitäny arvata, ettei siitä mitään tule.
Harjailin kaikessa rauhassa hania siinä,
aloin tutkimaan mitä karvojen seasta löytyy,
niin siellähän oli oma matojen valtakunta!
Ei tarttenu kahesti miettiä, että menenkö vai en.
Myöhemmin sitten selvisi,että ne on suolistomatojen munia,
ja onneksi ens viikolla tulee matolääkkeet.
Ehkä sitten kokeilen uudestaan?
Muuten on menny hyvin,
koiranpennutki kasvanu kovaa vauhtia.
Käväsin toissapäivänä pitkästä aikaa maastossa,
ja yllättäen oli kivaa.
Pari päivää sitten olin tulossa jo kotiin,
mutta menen vaikka sinnillä loppuun asti,
ettei tartte mennä ainakaan kouluun.
Hammasta purren,ettei sammakot hypi suusta.
Ehkä hyvällä tuurilla tämä alkais tästä jotenki sujumaan
tuo hullun akan kanssa.
Ainaki ens viikkoon pitää olla,
tänne tulee 5 alle kolmikymppistä oululaista
jätkää kattoon Suomi-Unkari jäkispeliä,
ja met menemä mukkaan.
Sitä odotellessa.
Kettu kuittaa.