IRC-Galleria

Uusvuos alko ihan perseelleen.. kuulin meikäläisiltä, etteivät he olisikaan lähdössä pois kotonta illaksi, joten meni suunnitelmat todellakin uusiksi. No päätin sitten vain lähteä kavereitten kanssa kulmille pyörimään (ehkä päätyisimme jonnekkin)
ekaa kertaa en edes ostanut ilotulitteita (ehkä iha hyvä viime vuosien tuhlailujen takia)
NO kulmilla oli ajoittain hauskaa, vaikkei siellä juuri ketään ollutkaan. Kuitenkin juuri sopivasti ihmisiä :D sitten jossain vaiheessa päädyimme lähtemään porukalla kohti liisanpuistoa (vai mitä lie) ja siellä viettelimme yötä ja oli aika hauskaa, vaikka meno oli välillä melko väsynyttä. Kokonaisuudessaan uusivuosi oli onnistunut ja kiitokset siitä teemulle, jerelle, maijulle, nooralle, pipalle ja erityisesti elisalle, joka kävi saattamassa mut kotimatkalla :D

Tulin tässä juuri kotiin, enkä enää kyl käy nukkuu vaan katselen leffaa jonka vapaastisuomennettu nimi on "hyvä Tommi Sartanen" sain tän muute synttärilahjaks.. kohta soittelen ja sit teen taas kaikkee kivaa :)

Huomenta tai öitä rakkaat. Tehkää vuodestanne unohtumaton <3

-Nesti 06:40

Sanoit aina: "Tulen takaisin luoksesi"
Siitä lähtien
Heräsin joka aamu vuoksesi
Nyt lopetan sen

Olet joka paikassa
Koululla, ulkona ja päässäni
Ainakin televisiossa
Tämä sormus kädessäni
Vieläkin

Viimeinen lämmin ilta elokuun
Sanoit: "Rakastunut oon"
Puiston penkillä sama viima käy vieläkin
Siellä ne tunteet palaa takaisin

Sotketut tunteet, minkä sydämmen hän repii
Joten se yksi näkee kaiken selvemmin
Syttynyt tuli päättää polttaa liekkinsä loppuun saakka
Viettelevän tyylinen käytös
ja hän saattaa sanoa, ettei se merkinnyt mitään
Ikinä antaudu viettelykseen

Synttärilahjaksi sanoit: "Tää ei lopu koskaan"
Auringonlaskussa teimme sen täydelliseksi
Kautta veden ja maan
Tää ei tule enää syvemmäksi

Ilta ravintolassa
Istumme tutuissa tuoleissa
Silmäsi loisteessa
olet siis itkenyt
pakokauhu valtaa minut
"Ymmärräthän, aikani ei riitä millään"

Päivä tai kaksi eteenpäin
Sut kaupungilla nään
Kyyneleitä silmissäin
Totuuden tietää sain
Viimeiset tavarani luotasi hain
Oven laitoin kiinni perässäin

Halloweenina nään teidät taas
Kuulen kun sanot "rakas.."
Katsot samalla mua ja hymyilet
Tiedän, että tunteet vielä palaavat
Onneksi nyt ystävät halaavat
ja mua aidosti lohduttavat

Meni jo kesäkin
Ajattelin sua päivittäin
Rakastan sua vieläkin
Yli susta päässyt oon kuitenkin

Vuoden päästä tietenkin
Taas sut kaupungilla näin
Kyyneleitä silmissäis
Itkun arpia poskissais
"Hei poika, auta mua
En tarkoittanut satuttaa sua"

Vääräksi kauniin muuttaa
Sormus sormessain

Vaikka et näyttänyt tunteitasi.
Hän lohdutti, kannusti, hymyili
ja piti sinusta huolta.
Vaikket näyttänyt janoasi.
Hän toi sinulle juomista.
Vaikket näyttänyt halujasi.
Hän teki aina niinkuin halusit.
Vaikka yritit suututtaa häntä.
Hän vain pysyi rinnallasi.
Et kertonut kuinka hänestä pidit.
Hän tiesi sen kuitenkin.
Et kertonut, että haluat lisää.
Hän ei sitä tajunnut.
Hän olisi itsekkin halunnut,
mutta ei halunnut sinua satuttaa.
Et kertonut kurjuudestasi.
Silti hän piristi päivääsi.
Et näyttänyt huonoa todistusta.
Hän luki sen silti silmistäsi.
Et kertonut olevasi kovan luokan pelaaja,
mutta hän tajusi sen vihdoin.
Vähän vaan liian myöhään.
Hän tiesi mitä ajattelet milloinkin.
Hän tiesi puolet elämästäsi,
vaikka ei kysynyt mitään.
Kyllä, hän rakasti sinua.

Oi kun voisin olla kanssasi.
Nyt, huomenna ja ensi vuonna.
Ihan missä vaan ja ihan milloin vaan.
Leffassa, syömässä, kävelyllä, ulkona,
kotona, koulussa tai vaikka katsomassa
talvista auringonlaskua.

En paljon muuta haluakkaan tällä hetkellä
Jos van voisin nähdä kauniit kasvosi,
tuntea pehmeän ihosi
ja kuulla ihanan äänesi.

Olen kyllästynyt tähän virtuaali maailmaan.
Että näen kuvasi ja luen kirjoituksesi.
Tai ehkä satumme kerran viikossa näkemään,
kun kävelemme toistemme ohi.
Ja hymyilemme.. ehkä myös moikkaamme.

Muistatko,
kun lähetit minulle ensimmäisen viestin?
tai mitä siihen vastasin.
Silloin jäit mieleeni,
etkä ole sieltä sen jälkeen hävinnyt.

Aluksi epäilin vähän kaikkea,
mutta en enää. Olet tehnyt vaikutuksen.

Minulta kysyttiin tässä yksi päivä,
että mitä haluan joululahjaksi.
Vastasin, ettei sitä voi rahalla saada.

en ite paljoo lämpee tälle biisille, mut pakko laittaa viel tähä.. onha tos nätit sanat ja sä tykkäät ;)


So meet me tonight
In the place that time forgot
And take with you
All that you can't leave behind

We got this One Night to make it real
For tomorrow is too far from here

Headlights open
The road ahead
They can´t light up the sky
But they can light our way

We got this One Night to make it real
For tomorrow is too far from here

-Nesti

Hei sinä, kerkesin jo melkein unohtamaan sinut.
Sotilas, joka ei koskaan kaadu.
Takiainen, joka ei irtoa millään.
Enkä haluaisikaan, että irtoaisit.

Näyttää siltä, ettei ole väliä
olemmeko erossa pari vuotta
vai muutaman pitkän kuukauden.
Kuitenkin päädymme takaisin tälle tutulle polulle.

Kruunasit iltani.
Otit minut syliisi ja kaadoit maahan.
Oli taas kivaa nauraa kanssasi.
Pitkästä aikaan. Liian pitkästä.

Tällä kertaa teen kaikkeni.
Vielä reilusti enemmän, kuin ennen.
Olen jo selvinnyt paljosta,
mutta kanssasi selviän mistä vain.

Meille tulee paljon ihania hetkiä.
Nauretaan, leikitään, juostaan.
Tehdään mitä vaan. Kaikki ovet ovat jälleen auki.
Lupaan olla kaikkea mitä ikinä haluat.
Nimittäin oma itseni, vihdoin!

You were my reason to live, to fight another day.
You were the only one for me, and you were only for me.



Tulet elämään ikuisesti..

ainakin sydämessäni.

Pienet ja suuret, hyvät ja pahat.

Koetelkaa minua nyt, kun olen heikoimmillani.

Testatkaa, udelkaa, vaatikaa ihmeitä.

Jos siltä tuntuu, niin antaa palaa.

Älkää välittäkö edellisen tappelun arvista.



Nyt minua on helppo ohjata, huijata ja hämätä.

En edes vaivaannu ajattelemaan tekosianne.

Valehdelkaa ja tyrmätkää.

Viekää tätä poikaa ihan minne vaan.

Tämä seuraa silmät sidottuina johdattajaa.



Eikä se ymmärrä ajatella itseänsä.

Haluaa vain löytää sen mäen,

jossa hän vietti aikaansa ennen.

Haluaisi niin kovasti juosta

sinne samalle mäelle jonkun kanssa.



Voitti luottamuksen, mutta hävitti itsensä.

Saattoi juosta harhaan, maissipellolle.

Ei enää kykene luottamaan sokeaan muukalaiseen,

joka näytti hänelle tien, maissipellolle.

Älä ole se muukalainen. Älä ole!!



Nousin jälleen yksin tänne.

Täällä ei ole mitään ihmeellistä,

vaikka täällä onkin kaikkea.

Merkitys on kadonnut täältä.

Voisiko se vielä tulla takaisin?









Enter the realm, don't stay awake
The dreams remain, they only brake
Forget the task, enjoy the ride
And follow us into the night





Ainiin, en pidä tunteilla leikkimisestä..

Olenko ollut pieni lapsi? Pikkupoika.
Oletko ollut perhonen vai korppi?
Oliko eilinen pelkkää valetta ja hämäystä?
Vai oletko tosissasi?

Kerran olin ja kerran tunsin.
Iltahämärä oli jo tullut koputtelemaan olkapäitämme.
"Mennäänkö meille?"

Luulen, oivallan, tiedän. Olenko siis valmis?
Ehkä olisi syytä ottaa ohjat tästä caravaanista,
joka rynnistää rikkonaista tietä kohti auringonlaskua.
Siellä tiedämme totuuden.

"When the heat rises up to the point of maximum temperature
To give birth to the flame
The fountain of passion showers high"

Olet kuin urheiluvalmentaja..
aika kehno sellainen.
Vaatimaton, suurpiirteinen ja rauhallinen.
Mutta ei paniikkia!!
Et olisi ensimmäinen opettaja,
jota joutuisin opettamaan.
Saati sitten ensimmäinen heikko valmentaja.

Muista ottaa kiinni hetkestä.
Älä päästä sitä karkaamaan.

"And the mood is getting all so constrained
And the flame's dying down
The fountain of passion dried up... suddenly"

Vai pitäisikö meidän kääntää tuoli??

En haluaisi.

Tiedän, että haluaisit lentää. Valitettavasti joudut valitsemaan toisen lentoyhtiön, koska en pysty tällä hetkellä olemaan lentäjäsi ja minä olen tämän lentoyhtiön ainut lentäjä. Ai miksi en pysty tällä hetkellä lentämään? Koska ei ole kauaa, kun edellisen lentoni kone syöksyi maahan ja aika moni loukkaantui. Haluaisin kyllä lennättää sinua, vaikka ympäri maapallon tai samantien kuuhun, mutta en oikeasti pysty. Ymmärrän, että haluaisit nauttia yhtiömme lämmöstä ja ylellisyydestä, joita ei muilta yhtiöiltä saa. Valitettavasti joudun silti neuvomaan sinua kääntymään toisen yhtiön puoleen tai matkustamaan muilla kulkuvälineillä.
Vai olisitko valmis odottamaan? Lentomme ovat kyllä tältä vuodelta peruttu, mutta kenties ensi keväänä pystyn taas aloittamaan lennot. Ensimmäinen koneemme lähtee nopeasti kohti taivasta ja tällä kertaa se ei jarruttele. Kone kulkee tasaisesti jokaisesta ilmakuopasta ja myrskypilvestä. Oletko silloin kyydissä?? Jos vain haluat voin myös antaa lennon, johon ei pääse kukaan muu, kuin sinä!! Voin myös taata, ettei tämä lento syöksy maahan.. ainakaan minun lentovirheestä johtuen.
Kysymys kuuluukin: Onko sinulla kiire..? Käsitin, että sinulla olisi. Olenko väärässä? Melkein toivoisin olevani, jotta saisin sinut jälleen keväällä uusituille ja paljon viihdyttävämmille lennoille. Jään odottamaan vastaustasi ja toivotan sinut kuitenkin tervetulleeksi lennoillemme.. kunhan saamme lentäjän kuntoon!!

Tiedän tämän tien. Itseasiassa tunnen tämän tien ehkä paremmin, kuin kukaan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Muistan ulkoa jokaisen kuopan ja pompun. Tiedän pimeässäkin mitä kohtaa on yritetty paikkailla tai uudistaa. Tiedän myös jokaisen liikennemerkin, postilaatikon sekä muutaman ojan, jossa olen joutunut ryöpimään. Tunnistaisin ulkoapäin jokaisen talon, joka tällä tiellä on. Olen myös tietoinen jokaisesta ansasta, jonka joku pentu on yrittänyt tehdä. Tiedän tarkalleen missä kohdassa joku koira tulee räyhäämään. Osaan myös arvata melko oikein, missä kohdassa 74-vuotias mummo tulee punaisella rollaattorilla vastaan. Punaiset rollaattorithan ovat kivoja, mutta siitä ei saanut kertoa Keijolle tai Ristolle. Olen kulkenut tämän tien monta kertaa.. lukemattomia kertoja. Ai, että olenko ollut täällä kauan?? En ole ollut kauaa, mutta tarpeeksi kauan unohtamaan kaiken elämän tämän kahden kilometrin ulkopuolelta. Tällä kertaa en vaan tiedä mihin menisin. Tekisi mieli kysyä tuulipuku pariskunnalta suuntaa, mutta eihän ne osaa neuvoa minua. Ei ne tiedä mihin olen menossa, koska en tiedä sitä itsekkään. En vain löydä omalle tutulle postilaatikolleni. En sitten millään. Tällä kertaa kaaduin maahan tuulen voimasta. Huomaan olevani kuopassa. Molemmissa suunnissa näkyy pelkkää ylämäkeä, joten en voi mennä kuin ylöspäin. Enää tarvitsisi päättää suunta. Olen itseasiassa ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. En vaan muista mihin suuntaan lähdin, koska siitä on aikaa. Jokatapauksessa tästä ei pääse, kuin ylöspäin ja toivonkin löytäväni oman paikan tuon ylämäen takaa. Ja jos en löydä kotiani, niin toivon, että edes sinä olisit siellä, koska tie on pimeä tähän aikaan yöstä, enkä olekkaan enää niin varma tunneko sitä ihan niin hyvin.