outo tunne tämä. pelkään intuitioni olleen oikeassa.
olen rakkauden kyllästämä - onneton mutta niin onnellinen kuin vain onneton voi olla.
eilinen oli ihana päivä, vaikka suunnaton vitutus varjostikin päivää.
iltaa kohti asiat tuntuivat loksahtavan kohdilleen ja minä, minä tunsin kuinka sydämeni rakasti ja huomasin, kuinka intuitioni oli tuonut minulle jotain niinkin hyvää.
kauan kesti, mutta pääasia oli, että luotin kerrankin valinneeni oikein.
epävarmuuteni on poistunut ja voin vain rakastaa.
-kumpa muutkin elämän osa-alueet saisin nyt kuntoon.
istuimme eilen molly malone'sissa. se baari ei ollut oikein mieleeni, mutta se tunne.
istuimme kahdestaan täynnä olevassa baarissa, emmekä huomanneet ketään muuta.
paitsi sen nuoren naisen, joka tuli seurakseni istumaan, kun mika haki meille juomat.
keskustelimme aluksi taiteesta tai siitä, kuinka jotkin vain ovat taiteilijasieluja (= rakastan mikaa, hän oikeasti arvostaa minua. keskustelu siirtyi sittemmin maailman kehityskaaren - poliittiseen historiaan, aatteisiin, suuriin mullistuksiin... käsitteisiin.
emme olleet baarissa kauaa - tunnin pari, kahden juoman verran.
ulkona satoi lunta.
sitä oli satanut koko päivän.
huomasin, kuinka elämä on kohentunut - parin päivän sisään. nämä raa'at ihmisolennot ovat taaksejäänyttä elämääni ja pidän kyllä huolen, etten jatkossa aio murehtia tällaisten ihmisten elämästä, heidän vain hyväksikäyttäessään minua.
vielä jonakin päivänä, mikäli minua ei sitä ennen tuhota, hallitsen voimani ja viisauteni ja minä, minä voin kerrankin tehdä elämästi hyvän.
enkä vain omasta elämästäni, vaan myös sen ihmisen, joka minua on vilpittömästi rakastanut ja auttanut - ei ole hylännyt, vaan seissyt vierelläni, ei ole tuominnut minua itseni takia, ja uskonut, että eräänä päivänä teen hänet onnelliseksi.