IRC-Galleria

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Mäkkärissä::
- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi missä on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän täällä tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Äh...Siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Joo... Ei kanelia.
- Eipä sitä kyllä yleensä... No, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aika hävytön kysymys. Lähden kyllä nyt pois

Vuonna 1987, 7-vuotias pikkutyttö kertoi koulun esityksessä hänelle kolme tärkeintä asiaa. Samana iltana hänellä oli voimistelu esitys, kotiin tulo-matkalla tyttö piirteli vihkoonsa äidin ajaessa. Seuraavan kerran tyttö heräsi sairaalasta, rekka oli ajanut heidän päälleen pimeässä. Äiti oli jäänyt penkin ja ratin väliin ja menehtynyt siihen. Tytöltä irtosi käsi kokonaan irti. Vieläkin, 30 vuotiaana hän muistaa sen tunteen kun heräsi sairaalasta mitään muistamatta. Kolari iltana tyttö kertoi hänelle tärkeimpiä asioita, jotka olivat voimistelu, pianon soitto, sekä perheen viimeinen jäsen hänen lisäkseen, oma äiti.
"Menetin kaiken minulle tärkeän samana iltana." hän kertoo.
Lisää tämä päiväkirjaasi jos et halua menettää sinulle tärkeimpiä asioita.

Kun Justin Bieber on hyppäämässä katolta , 97% ihmisistä itkee ja huutaa Justinille " Ei ! Älä hyppää me rakastetaan sua ! Ja me loput 3% pyydämme poikaa odottamaan . . , juoksemme kotiin ja raahaamme sieltä mukavat nojatuolit mahdollisimman hyvälle paikalle, haemme herkkuja ja huudamme Justinille " Noniin ! JUMP JUMP JUMP JUMP JUMP JUMP ! " Jos sinä kuulut näihin 3 % prosenttiin , Jotka VIHAAVAT piipittäjä Bieberiä , Kopioi tämä päiväkirjaasi ja annan Bieberin kuulla kunniansa!

Jos ihminen huokailee, se ei jaksa enää.
Jos ihminen ei hymyile, se on surullinen.
Jos ihminen katsoo maahan lasittunein silmin, se ajattelee jotakin.
Jos ihminen itkee, se ei näe ulospääsyä epämiellyttävästä tilanteesta.
Jos ihminen satuttaa itseään, se ajattelee olevansa turha.
Jos ihminen välttää muiden katseita, se haluaa olla rauhassa.
Jos ihminen katsoo olkansa yli, se kaipaa hellyyttä.
Jos ihminen pureskelee kynsiään, se on hermostunut.
Jos ihminen tarttuu toista ihmistä kädestä, se haluaa tukea jostakin.
Jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, se rakastaa sitä.
Jokainen tarvitsee jonkun, jota ajatella ja ikävöidä.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka välittää ja huolehtii.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka pitää kiinni eikä päästä irti.
Jokainen tarvitsee jonkun, jolle ei osaa olla vihainen minuuttia pidempään.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka toivottaa hyvää yötä.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka saa tuntemaan itsensä tärkeäksi.
Jokainen tarvitsee jonkun, jolle sanoa ”rakastan sua”.
Jokainen tarvitsee jonkun, jota heittää lumipallolla silloin kun mieli niin tekee.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka vuoksi tekisi mitä tahansa.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa voi olla oma itsensä.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka opettaa uusia puolia elämästä.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka tekee elämästä kokonaisen.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka kuuntelee.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka ei pelkää jättävän tai pettävän.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa oppia uusia puolia itsestään.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa seikkailla ja kokea uutta.
Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa riidellä ja sopia.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka kertoo sinun olevan tärkein asia hänen elämässään.
Jokainen tarvitsee jonkun, joka potkaisee persuksille silloin kun olet antamassa periksi elämässä
Lisää tämä päiväkirjaasi tai menetät elämäsi tärkeimmän ihmisen.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan. Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!' Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä. Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään..

Hali sanoo:
oon hali
Hali sanoo:
mä olen
Hali sanoo:

mä oon
Hali sanoo:
mä oon tiina...
ette te

Hali sanoo:
mä oon hali
Hali sanoo:
et ole
mä oon
Hali sanoo:
olen

ESSIT PELOTTAA MUA

Huoh.