Ihmiset ovat julmia. Kaikki ihmiset. Tahtomattaan. Ihmiset jyrää toisiaan ja jyrätyt ovat niitä kaljapulloja kuin myös jyrääjät. Julmat ihmiset ovat myös niitä sulatusuuneja joissa pullot saavat uuden muodon ja elämän, ilon.
Aina ei saa mitä haluaa, sanoo Jagger. Näin se on melkein aina, elämässä. Sisäinen tuho kohtaa ja mielekkyys katoaa koko turhuudesta.
Pienet asiat, yksikin sana, yksitoista tuntiakin voi muuttaa kaiken. Silmänräpäyksessä, perhosensiiveniskun aikana, palauttamattomasti. Kaikki muuttuu, et voi kontrolloida mitään, et edes itseäsi. Kukkulalta kuuluu kaukainen tykinlaukaus ja kaikki on erilaisuuden vallassa, myös sinä itse, pam. Suhtautuminen, mieliala, käyttäytyminen, moraali, kaikki muuttuu silloin kun siivet katkeaa, silmät tuhoutuvat ja uni katoaa höyrynä härmistyen Alfa Centaurin läheisyyteen. pam. Ei ole reilua että käy näin, se loppui, tuhoutui.
Haluaisin laittaa aurinkolasit nenäni selkään ja toivoisin, että tekisit samoin. Ajaisit kanssani ylämäkiä, venyttäisit aikaa ja nauraisit. Onnetonta, mutta mukavaa. Ihmiset luulevat usein, mikä on oikein ja toivottavaa, epäilykset ja teoriat ovat todellisuus, maailma, toisin kuin se totuus, joksi me sitä kutsumme. Onko totuus sitä mitä haluamme? Onko totuus totta? On, mutta mikään ei ole absoluuttista totuutta paitsi sen minkä minä ja sinä näemme. Usein näemmekin nukkeja, jotkut näyttävät sellaista mitä he haluavat näyttää meille ja sitä mitä he haluavat nähdä. Me hämmästymme. pam.
Ps. lukija saattaa olla hukassa lukiessaan tätä, jos ei ole se joka tietää. :)