Pullaa ja sirkushuiveja. Löysin tänään kaksi kivaa paitaa ja pussin maissilastuja, olen semi-onnellinen. Puistonpenkki, aski tuupakkiia ja orava on olemassa läheisyydessäni samalla tavalla kuin avaruuden kosmiset pikku kappaleet. Avaruus on meille kuin itä-Intia espanjalaisille ennen 1500-lukua. Haluamme tietää avaruudesta asioita jotka ovat paskan tärkeitä meille. Meri ei ole loputon vaikka Tove väittääkin niin, ei avaruuskaan ole loputon, sillä jos äärettömyydellä on symboli, on sillä myös rajat. Rajat ovat kaikella mitä on ja mitä on vain näennäisesti. Jokaisella kappaleella ja ajatuksella. Rajojen ylitys on hölmöyttä, koska loppujen lopuksi rajat estävät eikä niitä voi ylittää. Jos pystyykin ylittämään rajoja alkaa mielen tekemään kalaa, jota syodä niin paljon, ettei turskan haju lähde sormien karvoista. Haluaisin löytää sen rannan jolla ei tuule eikä sada, sillä saarella kasvaisi onnellisia kieloja sekä siellä aurinko heijastaisi itseään puiden takaa pilvistä. Kuu jäisi keskellemme ja ainoat linnut olisivat syöksyviä pääskysiä, jotka olisivat hiljaa puiden tavoin. Sauna on jo lämmin ja vesi odottaa minua järvessä, siellä on matalaa kuin verenpaineeni. Voisiko joku tuoda minulle pyyhkeen ja pullapitkon, jossa on kardemummaa ja rusinoita. Löysin itseni luottokortin kääntöpuolelta ja nyt kolikot ovat turhia kuin Maol derivoinnissa.
Haluan kadota Jäämeren pohjaan, jossa kehoni kellusisi pohjassa kuin tiiliskivi mönjässä. Haluan tuntea kolme ihmistä ja heitä en tahdo tavata päivisin muualla kuin kahvilassa lounasaikaan. Voisin tiputtaa radion päähäni ja kuunnella Radio Vegaa syksyn aurinkoisina aamuina vihreän teen toverina. Kuolema pelottaa minua vain silloin jos lehden kuolleita-palstalla on ruuhkaa, haluan olla ainoa. Haluaisin löytää Junan, jossa on pehmeät istuimet ja joka puksuttaa kohti Kööpenhaminaa ilman valoja.
Huomenna syön mansikoita ja juon kahvia ilman maitoa.
