Sanonta: "Aurinko paistaa joskus risukasaankin" pitää ehkä kuitenkin jollakin tasolla paikkansa... Eilinen päivä tai varsinkaan ilta ei ollut parhaimmasta päästä ja ketutusta jatkui vielä pitkälle tähänkin päivään. Onneksi nyt on liuta läheisiä ihmisiä lähellä ja saa olla turvallisessa ympäristössä. Heti, kun tulin maalle, niin pääsin käsiksi kotitöihin. Ensin kyllä syletti aika tavalla, mutta kun alkoi hommiin, niin kyllä ne siitä pikku hiljaa rupes suttaantumaan... Loppujen lopuks olin aika ahkera...Kävin kaupassa ja ostoskärri oli kyllä melko lailla reunojaan myöten täysi. Sitten siivosin ja leivoin kolmea eri sorttia ja lopuksi vielä hoidin koirat...On se osaltaan rentouttavaakin tehdä kotitöitä ja oon huomannu, mikä maaginen terapeuttinen vaikutus eläimillä on...Huomenna haetaan juhannuskoivut ja pikku hiljaa aletaan virittäytyä tunnelmaan! Ja mikä kaikkein parasta näkee kaikki ihanat ystävät huomenna, joita on ikävöinyt taas koko viikon...Toivottavasti juhannuksen vietto sujuu kunnialla, eikä satu mtn paitsi tietysti kommelluksia, miltä ei meidän kaveripiirissä voi välttyä!:D
Toivottavasti elämä alkaisi hymyilemään ja aurinkokin paistamaan!:)