IRC-Galleria

Minä näin viikonloppuna ruman lapsen.Kerroin kakarasta kaverilleni,joka hermostui täysin. Ei lapsi voi olla ruma, tuo henkisesti raskaana oleva väitti. Kyllä voi. Minä näin.

Lapsi oli kalju, sillä oli kummalliset silmät, iso pää ja huono käytös. Eniten poloa rumensi viimeksi mainittu. Oma lastenhankintani siirtyi jälleen ainakin viidellä vuodella ellei kymmenellä. Lienee molempien onni että tiedostan itsekin vähäiset äidinvaistoni. Puuttuvista penskoista ja etiäisistä huolimatta tiedän, miten lapsia tulee kasvattaa. Nyt äidit ja isit, kerron sen myös teille.

Kuvittele mielessäsi tilanne: linja-auto, helle ja iltapäiväruuhka. Bussi täynnä äitejä vaunuineen, konttausiästä kasvanut jälkikasvu on istutettu matkustamoon paraatipaikoille. Kunnon kansalaiset seisovat ja heiluvat kuin dominopelin nappulat kurveissa. Herroiksi istuvalle mukulalle on annettu leluksi äidin kännykkä, josta näppärä nelivuotias osaa jo etsiä soittoäänet. Toreador, Nokiatune ja Polka. Kakara kuuntelee ja potkii tahdissa etupenkin selkää. Mummo nytkähtelee istuimessa. Koko bussin käpyä kiristää, paitsi äiskän. Äitiä naurattaa. Matkustajien ajatukset huokuvat hikisistä hermostumisista: ostakaa sille mp3-soitin, jos se on musikaalinen. Tai piano, sitä ei saa raahattua julkisiin kulkuneuvoihin.

Mulkaisen kännykällä leikkivää pilttiä pahasti, tarkoituksella. Yllätyn, kun äiti heittää sata kertaa pahemman silmän takaisin. Mirja-Annikki on nyt vähän väsynyt, siksi sitä itkettää. Markku-Antero on nälkäinen, siksi se potkii edessä istuvan selkää. Kyllä sinäkin sitten ymmärrät kun sinulla on omia lapsia. Tiedättekö, minä en ymmärrä enkä haluakaan. Huoli tuotteesta on tekijöillä. Jos luomus onnistuu, tekijä kerää hyödyn ja kenties rikastuu. Jos tuote tai lapsi on viallinen, suunnittelijat kantakoon vastuun siitäkin. Jos lapsesi on niin hankala, ettei sitä voi viedä linja-autoon, kävelkää. Jos lapsellasi on nälkä ja se potkii ohikulkijoita, anna sille leipää ja sido jalat. Lapset tekevät ihan niin kuin niiden antaa tehdä. Jos äiti antaa lasten monottaa mummoja nelivuotiaana, sama meininki jatkunee murrosiässä.

Minulla ei ole lapsia, johtuen monestakin seikasta. Pääsyy on kuitenkin se,että minulla on kammo. Minä olen nähnyt niin monta idioottia ipanaa, että pelkään. Mitä jos minäkin saan ruman lapsen? Mitä jos minustakin tulee mulkoileva bussimutsi, joka puolustelee pilttiään, joka on sotkenut naapurin valkoisen hameen mansikalla? Mitä jos minä en pystykkään muuttamaan lasta, vaan lapsi muuttaa minut? "Anteeksi vain, mutta kun tuo meidän Minttumansikka on nyt vähän väsynyt, ja silloin se aina puree."