olit niin kiltti ja hyvä. Niin kauan sinua käytin. Teksteilläsi päiväkirjani täytin. Kirjoittelin sinulla tapani mukaan paperille. En tiennyt että kirjoitukset olivat sinun viimeiset. Koko ajan hiljaa sinun musteeesi valui pois. Kuin ihmisellä veri murhattaessa. Mieleeni tuli juuri murhaus ja tunsin itseni sellaiseksi .. murhaajaksi. En tiennyt ... enkä tiedä vieläkään miksi tämän piti olla viimeinen hetkesi. Olit hetki asitten hyvässä vireessä mutta nyt jo matkalla tuonpuoleiseen.
Tiedän että sinua kohdellaan siellä hyvin ja kunnioitetaan, mutta eikö luonani olisi ollut parempaa.? eikö meillä ole ollut hauskoja ketkiä ja kirjoituksia. Miksi sinun piti mennä nyt.. Vaikeita olivat ajat jo ennen tätä .miksi ne vaikeutuivat taas?
Haluan tulla luoksesi mahdollisimman pian ,mutta aikani ei ole vielä.
Minun täytyy antaa nuille muillekkin Laatikossani mahdollisuus. Silti olit se rakkain, se tärkein se paras minun elämäni painallus. Se kun sain sormellani painaa sinun Päätäsi ja ilmaista asiani paperille. Ne olivat niin surullisia kuin hauskojakin hetkiä. En vain kestä etten näitä tunteita saa surtata paperille. Muistot ovat kauniita ,kiitos niistä!
Hyvästi. <3!
Kiitos niille jotka olivat tässä muistotilaisuudessa:
Toni ja Katri <3!