Ettekst osaa miettii omil aivoillanne? Ettekst välitä oikeest muiden tunteist mitää? Yritätte vaa kohottaa itsetuntoonne dissaamal ja mollaamal muita. Eiks kaikki oo iha samanarvosii? Kaikki on syntyny sellasin mitä on, ei siin muit selittelyi tarvii, tää on kaikkien maailma, kukaa ei omista sitä. Vai omistaako? Jos elämä on nii paskaa ni hankkikaa apuu, sitä ei tarvii purkaa muihi, teet vaa toisten elämäst viel paskempaa, mieti oma tilanne jollai toisel, tuskin sun on hyvä olla, ei sun olo sillä helpotu et yrität saada saman kohtalon muille. Te ette menetä mitää siin jos jätätte jonkun rauhaa, te ette hyödy siin mitää jos vaa seuraatte muit ku jotkut paholaiset. Ei kukaa voi häiritä teit nii paljo et ei vois keskittyy omaa elämää. Tää maailma olis iha perseest jos kaikki olis samanlaisii, ja viel syvemmält jos kukaa ei kunnioittais muita, jos kaikki ajattelis vaa itteään. Jos teil on jotai vihollisii, miks sil ei voi olla samoi frendei ku teil? Tuskin muut kaverit haluu vaa kuunnella koko aja paskanjauhamist ja olla ku mikäki sanansaattaja, eiks oikeesti voi elää rauhas omaa elämää?
Jos teil ei oo elämää, ni hankkikaa sellane, se ei ilmesty teijän nenän etee iha tost vaa, varsinkaa jos yritätte saada helpotust joidenki puuttumal muiden elämää. Miks pitää aina sanoo muista kaikki negatiiviset asiat? Onks se jotenki paljo helpompaa ku se et mielummi kehuisitte toisianne? Ajatelkaa oikeest ennen ku sanotte, ku et sanotte mitä ajattelette. Jopa yks sana tai teko voi tuthota monii ihmissuhteit.Joten, ei kaikki mee aina nii ku ite haluu, pitää ottaa riskei, tutustuu ihmisii ennen ku tuomitsee, pyytää anteeks jos tarvii, puhuu totta, ajatella muidenki tunteit...