IRC-Galleria

Hänen laivansa lipui jo satamaan,
sen kauniin ja ihanan rauhan maan.
Ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt,
taivaan kotiin matkaaja palaa.

Ei ole ikiunessa, ei ole poissa,
on tuhat tuulta puistikoissa,
on valon välke aallokossa,
on timantti hankien loistossa.

Ei ole jättänyt teitä, ei ole vaiti,
on lintujen laulu taivaalla,
on kuiskaus viljapellolla,
on henkäys rakkaittensa poskella.

olen lukennut kyllästymiseen asti yleistystä ja haukkumista teiniäideistä. suurin osa näistä kirjoittajista ei tiedä mistä puhuu, kirjoittavat vain tahallaan provoisoivaa tekstiä.

yleisin perustelu on se, että teiniäiti on itsekin lapsi, eikä siksi riittämättömän elämänkokemuksen takia pysty kasvattamaan lasta. joissain tapauksissa tämä saattaa pitää paikkaansa, mutta ei läheskään kaikissa. maailma on pullollaan myös vastuuntuntoisia ja järkeviä nuoria äitejä. jokainen ihminen on oma persoonansa eikä ulkopuolinen voi tulla sanomaan, että hei susta ei ole äidiksi. jokainen itse tietää mihin on valmis ja mihin ei. yhteiskunta tukee kaikkia äitejä ja isiä lapsen kasvattamisessa, ei vain nuoria.

mitä se ryyppääminen ja rellästäminen muka kasvattaa? on tosiaan olemassa myös nuoria, ketä ei kiinnosta joka viikonloppunen pussikaljakierros kaupungilla. voin sanoa tippaakaan valehtelematta, että tämän reilun 19 vuoden aikana olen kokenut hyviä ja huonoja juttoja varmasti joitain 25-> vuotiaita enemmän. ihan yhtälailla 25-vuotias voi olla täysin uusavuton ja epäkypsä äidiksi. olen törmännyt moneen tälläiseen tapaukseen. siihen vanhemmuuteen kasvetaan ja se itsessään kasvattaa.

kuka sitten on teiniäiti? teini -sana yhdistetään usein alle 18-vuotiaaseen pissismäiseen tyttöön, mutta pelottavan paljon itse saanut kokea tätä teiniäidiksi leimaamista. en ole pitänyt itseäni teininä sen jälkeen, kun täytin 15-vuotta. luokittelen itseni täysin samanlaiseksi äidiksi 30-vuotiaiden äitien kanssa.

pistetään pieni esimerkki:

makasin sairaalassa yli 14vko vuodelevossa (sain siis nousta sängystä vain vessaan ja pari kertaa viikossa pikasuihkuun, joskus en kumpaankaan), koska lapsi yritti maailmaan liian aikaisin. sairaalassa oli myös muutama muu samassa tilanteessa oleva (+25v.), jotka eivät malttaneet pysyä sängyssä vaan ramppasivat tupakalla ja istuskelivat kahviossa ja pyysivät päästä kotiin.

jotta mitä siitä vastuuntuntosesta? toki tämä on vain yksi tapaus muiden joukossa, mutta koittakaa nyt hyvät immeiset ymmärtää, että ei se ikä tee vastuuntuntoiseksi. myös nuori äiti voi osata hoitaa ja kasvattaa lasta siinä missä vähän vanhempikin.

miettikääpäs miten oli ennen vanhaan. oli enemmän kuin tavallista, että 18-vuotiaalla oli hyvällä lykyllä jo kaksi lasta, 25-vuotiaana jo 5 lasta. 16-vuotiaana mentiin presidentin luvalla naimisiin ja äiti hoiti käytännössä yksin lapset, kun isä oli töissä. toki ajat ovat siitä muuttuneet paljon, mutta pistäkääpä silti pohdintaan.



krista kiittää ja kumartaa.

johan työ ootte soppaa taas keitelly. kärpäsestä härkänen, kärpäsestä härkänen. mua niin surettaa tää meni tälläseks. ensin kun kuulin tästä niin ajattelin, että kirjotampa tänne, että unohetaan kaikki ja jatketaan sovussa, mutta kun pääsin nettipimennosta takaisin kotiin ja käsitin miten iso show täällä on ollut en ehkä kirjoitakkaan niin. toivon ettei yksikään teistä katkaise yhteydenpitoa minuun, haluan edelleen jutella kaikkien teidän kanssa, jos ei sitten onnistu samaan tapaan kuin ennen niin sitten jokaisen kanssa erikseen. työ ootte joka tapauksessa mulle yksi iso tukiverkosto! love u babes! <3

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia

nyt on sitten ruississa oltu ja oli kyllä niin mahtavaa ettei edes volbeatin missaaminen harmita enää niin paljoa. disturbed ja kotiteollisuus veti kyllä niin uskomattomat keikat et oksat pois! VOU! toki in flames, mokoma ja slipknot veti kans hienot setit mut kyllä nui kaks oli niin huikeita!

kotiteollisuuden keikalla joku patu tuli napsii musta kuvia, sano et olen ihana valopilkku ja jatko matkaa. =DDD mokoman keikalla oltiin tokassa rivissä ja eipä osunu mun jalat edes maahan ko olin niin litissä sielä körmyjen seassa, pakkohan sieltä oli kesken lähtee vähän kauemmas ettei sisuskalut menny. =D hartiat ja niska on aivan törkeen kipeenä moshaamisesta ja hyvä ko pienen pihauksen saan suusta ulos! suihkusta tuli vaan kylmää vettä ja teltassa oli pirun kylmä, narikka hukkas tiian litrasen viinapullon, jalat on rakoilla ja kaikki rahat meni ja vähän päälle, mut kyllä oli sen arvosta! =D

piti vielä söhlätä kotonaki joten pursotimpa hammastahnaa hiuksiin shamppoon sijasta.. :'D

kiitos ihanasta reissusta mukaville telttanaapureille ja erityisesti ihanille tytöilleni tiialle ja janicalle! ens vuonna uudestaan! <3

ja eilen oli oikeesti aika mielenkiintosta ko äitee tuli värjään mun tukkaa ja ko eka plöräys väriä saatiin päähän niin eiköös neiti alota mahottoman karjumisen eikä mikään ollu taas hyvin. noo siinä sit syötin ja nukutin tyttöö samalla ko äitee värjäs mun tukkaa. :D

sitten värjäysoperaation jälkeen tein itelleni iltapalaa (sämpylä ja välissä nakki) ja laitoin sen mikroon. no, pois ottaessani aloin ettimään että mihin se nakki nyt katos!?!? ei ollu missään mikrossa eikä pudonnu sämpylän viereen. mää jo olin et mitä helvettiä, haihtuko se ilmaan ko äitee näki sen lattialla. nakki ei ollut edes käynyt mikrossa enkä missään välissä huomannu et se ois pudonnu. mihin mun silmät jäi?

tytölle olin menossa maitoa laittamaan niin minäpä nappasin kahvipannun ja lorautin kahvit pulloon. siinä vaiheessa älysin mitä olin tehny, ko olin laittamassa pulloa kahveineen mikroon. ei helvetti sentäs. :D

mitäköhän seuraavaks...

taas jatkoa näille rypsiöljyllä tiskaamisille yms..

eilen ko kaveri oli kahveella niin minäpä kippasin ison lusikallisen kahvipuruja oman kahvin joukkoon sokerin sijasta.. ohhoh tätä päätä. :D

Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa
Minä muistan sinut
Kun koitan töitä kalastaa
Minä muistan sinut
Kun katson lakanaa valkeaa
Minä muistan sinut
Vaikka koitan unohtaa

Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa

Minä muistan sinut
Kun posket kiihkosta helottaa
Minä muistan sinut
Kun kyydissä pelottaa
Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa

Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Ruuan matka suusta vatsaan kestää 7 sekuntia.

Ihmisen hius kestää 3 kilon painolastin.

Miehen penis on kolme kertaa pidempi kuin peukalo.

Lonkkaluu on yhtä kovaa kuin sementti.

Naisen sydän lyö nopeammin kuin miehen sydän.

Ihmisen jalkapohjassa on noin sata miljardia bakteeria.

Nainen räpyttää silmiään kaksi kertaa nopeammin kuin mies.

Käytämme 300 lihasta vain pysyäksemme pystyssä.

Naiset ovat jo lukeneet tämän tekstin, mutta miehet tuijottavat vieläkin peukaloaan.