Yön silmissä sokeana kävelen,
hapuilen matkaani kotiin.
Kahden vaiheilla
käännynkö takaisin.
Pimeys tuijottaa niskaani,
kasvojani ja käsiäni.
Vedän takkia tiukemmin ympärilleni,
en tahdo kenenkään näkevän.
Yksinäiset kohtaavat matkalla,
ohimennen, ohi menevät.
Kuin millään ei olisi merkitystä
ilman tarkoitusta.