Hoplaa. Onpas töissä taas ei työmäistä. Tai siitä mä pidänkin, ei tunnu siltä, et menis töihin. Ei tarvi mietiä, et koskahan olis seuraavat vapaat jne. Taidan ehkä olla omalla alallani.
Meinasin ryhdistäytyä ihmisenä, mut saas nyt nähdä. Ihminen on aika heikko eläin.
Ärsyttää, kun pitää lukea yltiöromanttisia kirjoja, joissa ritari rohkea rakastuu neitokaiseen ja ne karauttaa yhdessä valkealla ratsulla aamunkoittoon. Etenkin, jos niitä lukee kirjasarjana, sit jää sinne maailmaan ja näkee unta siitä mailmasta, ja herättyään yksin vaan vituttaa.
Kuulutus:
Oye! oye! Kaikki prinssit valkealla ratsullaan, ilmoittautukaa pelastustehtäviin.