IRC-Galleria

Hyvin menee!
Itseasiassa pirteämpi olo kuin normaalisyöpöttelyllä.
Painotan siis vielä, että kyseesä EI ole päivittäisen energiansaannin radikaalista pudottamisesta, vaan raskaan ruoan vähentämisestä ja syömisestä niin pienissä kerta-annoksissa, että näläntunne säilyy läpi päivän.

Itsekuri kunniaan!

2. päivä.

Eilisen sinnittelin yhdellä Kymen Wienerin fetasalaatilla ja muutamalla ketsuppiin uitetulla ranskalaisella. Nestettä meni normaalia enemmän.

Tämän päivän yritän selvitä Kymen Wienerin isolla valmissämpylällä. Ehkä myös muutamalla oluella. Täytyyhän nestetasapaino saada kuntoon. *vink* *reps*

Nälkä.

Toivottavasti tähän tottuu pian.

Yeippee! Parin viikon päästä kuvaa ihoon.
Tulikin vähän isompi kuin suunnittelin.

Tutkimus:
Käytännön tutkimus näläntunteen sietämisestä.

Toteutus:
Syödä niin, että näläntunne säilyy läpi koko päivän. Nesteiden nauttiminen sallittu. Myös maltodextriini ja proteiini ravinnelisänä sallittakoon, kunhan niillä ei täytetä vatsaa.

Tavoite:
Oppia pitämään näläntunteesta. Karaista itseään.

Hypoteesi:
Näläntunnetta kestää maksimissaan 2 viikkoa, sitten on pakko nauttia ravintoa niin paljon, että näläntunne katoaa. Etenkin alkoholin palaminen elimistössä voi aiheuttaa tarvettaa syödä paljon energiapitoista ruokaa kerralla.


Kannustuslause:
Keho on muokkaamista ja kokeiluja varten.

Hui hai ja oksat männynkäpyyn!
Väsyttääpäs taas.
Näin äärimmäisen omituisia valveunia ja painajaisia viime yönä.

Nukahdin unessa, näin unessa unta,
heräsin, mutta olinkin unessa.
Heräsin, mutta taas nukahdin.
Nukahdettuani nukahdin taas.

Jossain välissä uni ja valve sekoittuivat ja koko päivän pää on ollu pyörällä (huvud på cyckel) kuin karuselli.

Hmm.. karu selli. Tuo antaakin miettimistä lisää. Pääni on karu selli. Pääseekö sieltä ulos? Ei.

Moottoripyörät ovat vakionakin suhteellisen kevyitä tehoonsa nähden.
Tämä ei koske tietenkään HARRIKOITA, mutta se, luetaanko ne yleensä
moottoripyöriin vai MAATALOUSKONEISIIN, on tietysti jokaisen oma asia.

Kaikelle on hetkensä,
alkunsa ja loppunsa.
lopusta nousee kuitenkin uusi alku.

Eilen sattui kaikenlaista.
Pahinta ehkä oli, että eräs tanssijamme mursi jalkapöytänsä tanssikeikalla.
Pahinta ehkä myös siksi, että lähden tänään keikalle. Olisin voinut luistaa siitä ehkä muuten, mutta nyt on pakko lähteä Hyvinkäälle.

Mutta tähän se loppuu.

Vissiin venäytin pohkeeni eilen, sillä en pysty kunnolla astumaan oikealla jalalla. Sattuu.
Kylki on myös kipeä ja siinä on ison luumun näköinen ja kokoinen mustelma. Sattuu, mutta kipu karaistaa. Pitää kestää.

Over and out.

Tänään viimeinen keikka Tigersissa toistaiseksi.
Ryhmän vetäjälle pääsen ilmoittanaan aiheesta vasta viikon kuluttua, mutta se on jo päätetty.
Ei enää vaa ollu kivaa mennä harkkoihin.
Perustan joko oman ryhmän tai siirryn takasin naisvoimistelijoille ohjaamaan.
Pelkkä perseenketkutus saa riittää. Haluun tanssia jotain ,missä tarvitaa muutakin, kuin persettä.
Haluun myös keskittyä laulamiseen enemmän.

Puol vuotta miettiny, mut tänää katkes kamelin selkä. Olipas kliseisesti sanottu. Mikä vitun kamelin selkä?

Rankka päätös. Vähä itkettää.

Istu! Tassu! Maahan! Koira!
Nainen. Mies. Portto. Poika.
Helinä. Lasi. Haava. Avoin.
Sydän. Rikki. Voida. Pahoin.

Juoksen pitkin niittyä,
viljaa.
Peili on tainnut taittua
hiljaa.
Reiteni revenneet,
voimat hävineet.
Ryömin määränpäähän.

"Istu! Tassu! Maahan!...."

Polvistun ja laupeuden saan,
luota epäjumalan hauraan,
isien mailla,
pakanoiden lailla.
Itkuvirsi soi ainiaan.


Tämmönen synty tällä kertaa.